Maassa maan tavalla

Tätä kirjoitusta en ole vaivautunut mitenkään muuttelemaan, sillä sanotaanko nyt niin, että "jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin". Jokseenkin samanlainen tunne oli minullakin aikoinani Ruotsissa asuessani. Eniten ihmettelin, että "juopot suomalaiset sosiaalipummit" olivat niitä pahimpia maahanmuuton vastustajia Ruotsissakin. Taisivat kokonaan unohtaa olevansa myös "mamuja" ja että Ruotsissakin pitäisi olla "maassa maan tavalla". Jokseenkin varma olen, että osa on tullut nyt Suomeen laulamaan tuota samaa laulua.

 

Suomen maine Ruotsissa on surkea

14.12.2015

©Antti Lehmusvirta/Kaupallehti

Kun kertoo olevansa Suomesta, kasvot valahtavat kalpeiksi ja reaktio on suunnilleen sama kuin Kelju K. Kojootti esittelisi itsensä Maantiekiitäjälle.

Maine on noussut viime vuosina yhdeksi tärkeimmistä asioista pörssiyhtiöissä. Kun puhutaan uusille markkinoille menosta ja ulkomaankaupasta, myös maan maineella on väliä.

Ruotsissa itselleni on tullut yllätyksenä se, kuinka surkea maine suomalaisilla täällä on. En ole koskaan tuntenut itseäni kakkosluokan kansalaiseksi – ennen kuin muutin Ruotsiin. Naapureillemme me suomalaiset tunnumme olevan jonkinlaisia peikkoja.

En tiedä mitä porukkaa lähtemättömän vaikutuksen teosta on kiittäminen. Onko täällä rellestänyt joukko juroja ja tuppisuisia juoppoja, joilla on puukko povitaskussa?

Vai onko kyseessä jokin imperialismin vääristymä? En ymmärrä.

Ainakin kaikki täällä tapaamani suomalaiset ovat sivistyneitä ja sydämellisiä ihmisiä.

Nihkeä suhtautuminen paistaa läpi myös täysin fiksujen ihmisten käsittämättömistä kommenteista. Esimerkiksi kun Ruotsi nosti terroriuhkatasoaan marraskuussa, puhuin asiasta ruotsalaiskollegan kanssa, joka totesi, että onneksi Ruotsissa on kuitenkin vielä turvallisempaa kuin Suomessa, missä ”tyypit kulkevat kaduilla puukottamassa ihmisiä”.

Muutama viikko sitten kävin tiedotustilaisuudessa, missä esiteltiin Helsingin ja Tukholman välille suunniteltavaa nopeaa kulkuyhteyttä ja uutta kauppareittiä.

Kerroin hankkeesta ruotsalaiselle, joka kysyi naama vakavana: ”Siis minkä takia? Miksi kukaan ruotsalainen haluaisi rakentaa nopean kauppayhteyden Suomeen?”

Aivan kuten toimitusjohtajan tehtävänä on pitää huolta yhtiönsä markkina-arvosta, on nuoren miehen tehtävä huolehtia omasta markkina-arvostaan.

Ja voin kertoa, että markkina-arvoni on pudonnut kuin kivi sen jälkeen, kun tulin.

Vastakkainen sukupuoli kyllä lähestyy ja tekee tuttavuutta, mutta kun kertoo olevansa Suomesta, kasvot valahtavat kalpeiksi ja reaktio on suunnilleen sama kuin Kelju K. Kojootti esittelisi itsensä Maantiekiitäjälle.

Vanhempi väki tuntee Suomen ja sen historian, mutta nuorempi polvi ei tiedä Suomesta mitään, ja stereotypiat voimistuvat.

Suomi on ajamassa taloutensa kanssa jäävuoreen, ja Venäjän-kauppa on jäissä. Kauppasuhteita Ruotsin suuntaan pitäisi tiivistää. Suomella on varmasti maakuvaansa suurempiakin ongelmia, kuten esimerkiksi kallis työn hinta, mutta ei suomalaisten kummallinen maine kaupantekoa ainakaan helpota.

Päinvastoin, se voi olla kaupanteon este. Ainakin se on nöyryyttävää ja alentavaa.

Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Tukholmassa.