Itsenäinen Suomi

Suomen itsenäisyyspäivää vietettiin sadoissa eri tilaisuuksissa ympäri Suomen maan. Onhan Suomi ollut nyt kohta sata vuotta itsenäisenä, mutta joka vuosi se tuntuu yhtä arvokkaalta asialta.  Neuvostoliitto oli ensimmäinen valtio, joka tunnusti itsenäisen Suomen, mutta se oli myös ensimmäinen valtio, joka yritti viedä Suomen itsenäisyyden. Toistaiseksi se oli myös ainut valtio, jolla tällaisia pyrkimyksiä on ollut. 

 

Nämä Suomen itsenäisyyden juhlat ovat siis täysin oikeutettuja, joskin myös minä arvostelen sitä kutsuvierasjoukkoa, joka vuodesta toiseen ravaa presidentin kutsuilla linnassa. Hyvin paljon turhia julkkiksia, joilla ei kovin suuria ansioita ole ollut. Sotiemme veteraanit ovat kyllä porukkaa, joka oikeasti on ansainnut tulla kutsutuksi tähän itsenäisyyden pääjuhlaan, niin kauan kuin näitä sankareita vielä on. Heille me saamme olla kiitollisia siitä, että saamme elää vapaassa maassa.  Mannerheim-ristin ritareita elää vielä yksi, ja hän oli ilman muuta kutsuttujen joukossa. Kun nämä ritarit nyt sitten loppuivat, on tilalle otettu nämä veteraanit... ja hyvä niin. Pian loppuvat veteraanitkin, joten ketäs sitten? Ehkäpä sitten kerätään kaikki sotatoimialueella syntyneet suomalaiset. Jokohan minunkin pitäisi kaivaa vanha vihkipukuni kaapista, sillä eihän sitä koskaan tiedä. Hyvin luultavaa on, että olen yksi viimeisistä vanhan rajan itäpuolella syntyneistä, joten alan odottaa postilaatikon kolinaa lähivuosina.

Erikoisen ihmeellisenä minä pidän mellakointia, jonka jotkut holtittomat nuoret onnistuvat järjestämään vuosittain jossakin pääjuhlamme seutuvilla. Ei siihen kyllä hakemallakaan löydy muuta motiivia kuin kehittymätön ajatuskoneisto. Kyllä poliisit mielestäni kohtelevat aivan liian hellävaraisesti tätä porukkaa.  Jos pää on umpiluuta tai aivojen paikalla vain ontto ontelo, ei liene syytä pelätä edes tuskan tuottamista. 

Eräs Facebook-ystäväni totesi, että linnassa oli paljon sellaisia, joiden pitäisi olla linnassa. Hyvin sattuvasti sanottu, sillä varma tieto on, että ainakin hyvin monella oli rikosrekisteri. Olen kuitenkin sitä mieltä, että linnan ulkopuolella oli vielä enemmän niitä, joiden oikea paikka olisi linna, enkä nyt tarkoita presidentin linnaa.

Kunnat ja kaupungit viettivät omia itsenäisyysjuhliaan, joihin oli kutsuttu pääosin jotenkin paikallisesti merkittäviä henkilöitä, ja olenhan minäkin niissä joskus ollut mukana. 

Meidän ortodoksinen tsasouna on vihitty Nikolaos ihmeidentekijälle, joka on ehkä eräs koko katolisen maailman arvostetuimmista pyhimyksistä. Hän on useiden kaupunkien ja valtioiden suojeluspyhimys, sanoin kun lasten, merimiesten ja matkailijoiden suojelija. Tämä Myran piispa eli 270 - 342 ja oli oletettavasti mukana Nikean ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa, jossa mm. päätettiin Raamatun sisällöstä. Siis siitä, mitä kirjoituksia Raamattuun kelpuutetaan. Hän on todella arvostettu henkilö, ja niinpä molemmat katoliset kirkot ovat julistaneet hänet pyhimykseksi.

Suomen itsenäisyyspäivä sattuu siis samaksi päiväksi Nikolauksen muistopäivän kanssa. Me rukoushuoneen kannatusyhdistyksessä olemme ratkaisseet asian näin, että vietämme tätä juhlaa tsasounassa, jossa tarjoamme teetä ja korppuja. Olemme kutsuneet mukaan myös piispa Nikolauksen, joten hänkin pääsee osalliseksi Suomen itsenäisyydestä. 

En tässäkään yhteydessä malta olla kommentoimatta niitä ajatuksia, joita silloin tällöin kuulee heiteltävän, että olemme muka menettäneet itsenäisyytemme EU:n myötä. Näinhän ei suinkaan ole. Me voimme edelleen ihan itse valita eduskunnan, joka säätää itsenäisesti Suomen lait.  EU antaa kyllä direktiivejä, mutta ne eivät todellakaan ole sitovia normeja.  Ne ovat ohjeita, joilla koetetaan yhdenmukaistaa kansallista lainsäädäntöä.  Jos joku direktiivi ei satu meille sopimaan, niin se ei sitten vain sovi.  Meidän ei todellakaan tarvitse olla mallioppilaita ihan joka asiassa.  Kun me nyt niin mielellämme puhumme sipilöinnistä, niin saakoon tuo ylenmääräinen kiltteys nyt sitten nimekseen vaikkapa stubbilointi.

Jos me siis menetämme itsenäisyyden EU:lle, on se Suomen eduskunnan tahto. Kyllä minä uskon laulun sanoihin "niin kauan meillä on turvattu lies, kun on pystyssä yksikin mies".

Suomalaisten pitää kuitenkin tuntea velvollisuutensa isänmaan puolustajina. Isänmaan puolustamista ei ole se, että joku "sivari" kirjoittelee rasistisia nettikirjoituksia ja sanoo sitten, että "minä puolustin vain isänmaata".

Jotenkin sain nyt sitten tähänkin sopimaan pätkän politiikkaa. Olemmehan me suomalaiset saaneet ainakin lisää uusiosanoja, joita ovat sipilöinti, stubbilointi ja soinismi.