Seurasin televisiosta, kuinka taas oli keksitty tarpeeton luottamuslausekeskustelu
yleisö huviksi. Naurettavaahan se oli, mutta ei varmaan kaikkia enää huvittanutkaan,
sillä minäkin olen alkanut hieman ministereitä joskus epäillä, mutta niin kauan
kuin meillä ei ole parempiakaan tilalle esittää, niin koetetaan nyt tulla
toimeen noiden kanssa. Pääsääntöisesti tämä hallitus on kuitenkin koettanut
saattaa Suomen asiat raiteilleen, mutta kun oikein kukaan ei tiedä miten
menetellään, niin vaikuttaahan se vähän pomppoilevalta. Ihmekös tuo, kun
tärkeimmillä ministereillä ei ole päivääkään ministerikokemusta aikaisemmilta
ajoilta, ja lähes yhtä vajaalla kokemuksella oleva Stubb yrittää vielä kammeta
sekaan oman etupiirinsä etua ajavia lakeja, jotka sitten kansan mielipide ajaa
hallituksen perumaan.
Lähes jokainen talouselämää vähänkin seurannut tajuaa, että mitkään
"suojarekisterit" eivät todellakaan palvele tämän kansan etua.
Kieltämättä se saattaisi suojata jonkin kansanosan veronkiertoyrityksiä, mutta
siitäkään en ole varma, kun en tunne noita lakeja niin hyvin, että osaisin
sanoa, miten omistus voitaisiin kaivaa esiin. Ehkäpä voitaisiinkin, mutta
selvää on, että ei se ainakaan avoimuutta lisäisi.
Kun näistä hallintarekistereistä puhutaan, olen aina ihmetellyt, mihin
niitä tarvitaan. Yhdistyslaki määrää, että yhdistyksen puheenjohtajan on pidettävä
jäsenrekisteriä. Olisiko liian vaikeaa kirjata osakeyhtiölakiin vastaava pykälä?
Yhtiön hallituksen on pidettävä osakasluetteloa, joka olisi avoin kaikille
viranomaisille. Se, missä siten osakekirjojasi säilytät, on aivan yksi lysti,
mutta omistuksen ne takaavat vain, jos nimesi löytyy tuosta rekisteristä. Tätä
minä sanoisin läpinäkyväksi.
Johan taas lupasi Suomen hallitus ottaa opikseen opposition
ryöpytyksestä. No tosiasiassa ei oppositiokaan mitään tälle hallitukselle pysty
opettamaan. Tilanne on vähän kuin jalkapallojoukkueella, joka panee pois
parhaat pelaajansa ja ottaa yleisön joukosta äänekkäimmät tilalle. Tuskinpa
siinä parannusta tapahtuisi.
Useimmat puhujat kyllä arvostelivat Stubbin ja hallituksen toimia, mutta
kyllähän tähän maailmaan ääntä mahtuu. Suomen eduskunta on unohtanut kokonaan arvokkaan
käyttäytymisen säännön, ja osa porukasta räksytti kuin rakkikoirat. Arhinmäki
kyllä julisti, että ei hän ensimmäistä kiveä heitä, ja alkoi sitten paiskoa
sepeliä oikein olan takaa. Kukahan lienee ensimmäisen kiven heittänyt, mutta
ainakin Arhinmäki oli ensimmäisenä rivissä. Jos opettaja vielä olisin, niin
käytöksen alennuksen olisin antanut myöskin Ben Zyskovichille, vaikka samaa
mieltä asiasta olinkin. Vain pari asiallista puheenvuoroa käytettiin, vaikka
koolla piti olla koko Suomen kansan kerma.
Oikeasti poliittinen uskottavuus häviää, kun tällaisia pelleilynäytöksiä
järjestetään. Välikysymys on sen verran vakava asia, että sillä ei pitäisi
leikkiä. Jos ei ole aihetta olettaa, että hallituksen asema olisi jotenkin
vaakalaudalla, ei välikysymystä tulisi käyttää poliittisten irtopisteiden
keräilyyn.
"Maassa maan tavalla, tai maasta pois." Tuota sanontaa
poliitikkomme noudattavat ja jatkavat valehteluaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti