Kaiken maailman turhakkeita

Seurasin tässä taas tapani mukaan eduskunnan kyselytuntia.  Minkäpä sille ajatukselle mahtaa, että ei se siellä ihan kansakunnan valiot ole kyselemässä.  Joku tutkimuslaitos oli tutkinut, kuinka moni ihminen ymmärtää politiikkaa ihan oikeasti.  Nyt tuli sitten se minun aikaisempi väitteeni toteen näytetyksi: miehistä vain joka kolmas ja naisista vieläkin vähemmän.  Olen nimittäin joskus väittänyt, että poliittinen mielipide on enemmänkin peritty kuin todellisen ymmärryksen ja omakohtaisen harkinnan tulos.  Onhan se vaikeaa, mutta kyllä minä silti ihmettelen, että koko eduskunta on pitänyt valita ymmärtämättömästä vähemmistöstä. 

Ainakin se siltä näyttää, että suurin osa istuu paikallaan hieman pöllähtäneen näköisinä ja odottaa, kuka parhaan vitsin kertoo.

Ei eduskunnan kyselytunti tietenkään kaikkea kerro, joten olenhan minäkin joutunut hieman tarkkailemaan meidän ylimmän valtiollisen elimemme toimintaa ja ihan sillä perusteella jakanut porukan susiin ja lampaisiin.

 

Jos olen väärässä, niin sitten se menee silleen. Ei kannata korjata, sillä luultavaa on, että koko systeemi pitäisi muuttaa, jotta parannusta tapahtuisi.  Kun tässä nyt otan muutaman turhakkeen esimerkiksi, ei se suinkaan tarkoita sitä, että kaikki toiset ovat esimerkkejä esimerkillisistä kansanedustajista. Koetan tässä nyt poimia joitakin yksilöitä ihan oman mielipiteeni mukaan. Tähdennän tässä, että kyse on siis minun mielipiteestä, joka tuollaiseen julkiseen asemaan päässeen on vain syytä kestää.

 Turhia kotieläimiä...

Sijaluvulle 1, eli siis eduskunnan turhimmaksi mieheksi, olen nimennyt Olli Immosen.  Hyvin pukeutuva ja kohteliaasti käyttäytyvä mies, jonka suusta en kuitenkaan ole koskaan kuullut yhtään järkevää lausetta.  Heti, kun mies suunsa avaa, on Suomen puolueettomuus vaarassa ja ulkoministerillä paljon selitettävää ulkomailla. "Se on sellanen Olli poika vaan. Se on tuolta pohjoosesta, eikä se oikein ole onnistunut missään. Ei siitä kannata välittää, vahingossa lipsahtanut Suomen eduskuntaan, mutta onneksi se ei läheskään aina ole edes paikalla."

Sijaluvulla 2. on sitten Jani Toivola, joka onnistui julkiskuvansa avulla keräämään riittävän määrän ääniä.  Ei tuosta nyt paljon kai vahinkoakaan ole, mutta aina näyttää istuvan hiljaa paikoillaan, ikään kuin odottaen, milloin äänestetään ja katselee sitten mitä nappia puoluetoverit painavat. Varmasti mies paikallaan jossakin muussa yhteydessä, mutta jotenkin vaikuttaa, että Suonen eduskunta ei ole  miehelle aivan oikea foorumi.

Sijaluvun 3. miehittää Ville Niinistö.  Mies on kyllä paljon äänessä, mutta ei juurikaan saa ulostettua järkeviä lauseita.  Koulutus ja esiintymistaito varmasti riittäisivät esimerkiksi pölynimurikauppiaaksi, mutta ei ole sopiva Suomen eduskuntaan.

Sijaluvulle 4. minulla olisi ollut  useampiakin ehdokkaita, mutta jotta eduskuntapuolueissa syntyisi edes hieman hajontaa, niin olkoonpa tässä nyt tämä "laulaja" Arhinmäki.  Lauloi kyllä ansiokkaasi, mutta väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärin. Jostakin syystä oli keplutellut itsensä, Suomen huonoimman hallituksen kulttuuriministeriksi ja onnistuikin tekemään tunnetuksi suomalaista juomakulttuuria.  Ehkä eduskunnan äänekkäimpiä puhujia, mutta yhteiselle edulle olisi varmasti parempi, jos olisi ihan hiljaa. Menisivät vaikka kaljalle Niinistön kanssa. Niinistö on kai vähäviinaisempi mies, niin että olisihan sitten joku, joka pitäisi huolta.

Sijaluvulle 5. koetan vielä jonkun sovittaa. Pitäisiköhän sieltä kaivaa nyt esille rikollisesta menneisyydestään kärsinyt Kauko Juhantalo, jota sanotaan kyllä pystyväksi mieheksi, mutta sittenkin.  Eikös sitä enää tarvitsekaan olla hyvämaineinen ja nuhteeton?  Etupäässä on mies ollutkin nyt hiljaa.  Joutui tästä sijoituksesta kovasti kamppailemaan Aleksander Stubbin kanssa, mutta näin nyt tällä kertaa.  Jos olisin nimennyt Suomen haitallisimmat kansanedustajat, niin varmasti Stubb olisi tuossa kilpailussa vetänyt pidemmän korren.

 

Kyllä minun listalleni oli tungosta yllin kyllin, ja varmasti lukijani voisivat luetella vielä moniakin nimiä. Totta, oikeassahan te olette, makuasia tämä paljolti on. Kun minä nyt kuitenkin olen näitä asioita penkonut, niin ihmettelen, että onko totta, että vain 25 - 30% Suomen kansasta ymmärtää politiikkaa.  Vielä enemmän minua ihmetyttää se, että Suomen eduskunta on valittu tuosta porukasta.