Suomen hallitus on kymmeniä kertoja
sanonut, että nyt on tosi vakava tilanne ja että Suomella on
paitsi Euroopan heikon talouskasvu, niin myös eräs nopeimmista
velkaantumisvauhdeista. Eiköhän tätä ymmärretä, vai eikö vaan haluta uskoa,
sillä ihan itsehän me olemme itse itsemme saattaneet tähän tilaan 15 viimeisen
vuoden aikana?
Sanoisin, että sekä poliittiset päättäjät että työmarkkinajärjestöt ovat
syöneet kuormasta. Nyt nämä vekselit yksinkertaisesti ovat langenneet, mutta
maksajat ovatkin hukassa. Jokainen osapuoli syyttelee toistaan ja kaikki
yrittävät kaataa laskiämpärin nykyisen hallituksen päälle, joka nyt aivan
varmasti on se pienin syyllinen tähän tilanteeseen.
Oikeita syyllisiä ovat tietysti edelliset hallitukset ja
työmarkkinajärjestöt. Kun seuraa puolueiden kannatuslukemia,
vaikuttaa siltä, että kansa on valmis ampumaan viestin tuojan. Selvää on, että
poliittisesti typerimpiä päätöksiä olivat tekemässä kokoomus ja SDP, mutta
yllätys yllätys! Kokoomuksen kannatus ei ole oleellisesti pudonnut ja
SDP:n peräti noussut. Poliittisen tuomion kansa on suunnannut niille
puolueille, jotka eivät olleet edes hallituksessa. Nykyisen
hallituksen vain on nyt pakko tehdä jotain, ja Sipilälläkin on nyt pallo
hukassa, kun pitäisi löytää viisastenkivi, jota ei ehkä ole olemassakaan.
Ei se ihan tietysti niin ole, että Sipilänkään puolue ihan ilman
syyllisyyttä selviää, sillä kyllähän "kepu" on Suomen suurin
kuntapuolue ja kyllä kuntien menojen on sallittu nousta luvattomasti. Pienin
tekijä ei suinkaan ole kuntaliitokset, joiden seurauksena kuntiin syntyi tuhansia
tarpeettomia virkoja, joille annettiin viiden
vuoden irtisanomissuoja. Erityisen kriittistä tarkastelua tuskin
kestävät koulujen lakkauttamisetkaan, sillä monessa kunnassa on todettu
kustannusten nousseen sen jälkeen, kun kyläkouluja on alettu purkaa.
Täällä Kalajoella on talous yleisesti ottaen hoidettu hyvin, mutta tuskinpa
täälläkään nuo kaikki kouluverkko-päätökset ihan nappiin ovat menneet, ja
"monojen" jakaminen kunnan työntekijöille oli täysin tarpeeton
toimenpide. Kyllä työntekijöille pitäisi palkka riittää, vaikka joskus
olisi onnistunutkin työssään.
Ehkä tavallista kärkkäämmin vaadin peilin eteen menoa juuri ay-liikkeeltä
ja poliittisilta puolueilta, sillä hehän ne varsinaiset pukarit ovat. On
kuitenkin muistettava, että tämä kansa on saanut nauttia mannaa niin kauan,
että oikein päätä huimaa. Ei meillä koskaan olisi todellisuudessa ollut varaa
ylipitkiin lomiin, lomaltapaluurahoihin eikä pekkaspäiviinkään. Toki
sairasloma pitäisi saada täysmittaisena, mutta tuskinpa on kohtuutonta vaatia
myös jokaisesta päivästä lääkärintodistus. Ja suomalaisilta lääkäreiltä
edellyttäisin sen verran ammattitaitoa, että he osaavat erottaa nuhan ja
krapulan toisistaan. Kyllä minä esimiestehtävissä ollessani sain todeta
kymmeniä kertoja, miten krapulainen mies kantoi minulle lääkärintodistusta,
missä luki "äkillinen infektio". Olisin toivonut, että edes
kerran siinä olisi rehellisesti kerrottu, että "kyllä tämä krapula
menee päivässä ohi". Toki minä sen muutenkin tiesin, että yleensä menee,
mutta väärinhän se on työnantajalla maksattaa. Luulen, että ensimmäisen
sairauspäivän palkanpidättämisellä yritetään päästä eroon näistä
"krapulapäivistä".
Siis noiden mainittujen yhteisöjen lisäksi koko kansa peilin eteen, ja
menenhän sinne tietysti minäkin, sillä vaikka koulutukseeni ja kokemukseeni
nähden tiedänkin saavani melko pientä eläkettä, niin saahan sen katsoa, miltä
näyttää. Eläkeyhtiöiden tulot syntyvät kuitenkin pääasiassa ulkomaalaisista
sijoituksista ja tulevat siis ulkomailta, joten eläkeläisten ei ihan
ensimmäiseksi tarvitse varpaitaan ruveta katselemaan. He ovat
kansantaloutta ajatellen hyödyllisiä ihmisiä.
Pahasti siltä näyttää, että ei tämä kansa sopimaan pysty. Pahinta
kaikessa on, että hallituksen on vain pakko tehdä jotain. Se kyllä taitaa
sataa niiden laariin, jotka jo ennestään ovat tämän kansantalouden sotkeneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti