Meidän maamme

Parin vuoden päästä tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomi julistautui itsenäiseksi ja Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden. Onpa joku joskus peräti väittänyt, että Lenin myönsi Suomelle itsenäisyyden. Ei se nyt ihan sama asia ole tunnustaa itsenäisen valtion olemassaolo kuin myöntää sille itsenäisyys.  Minun käsitykseni on, että Suomi hankki itse itsenäisyytensä, mutta monille Neuvostoliitoon pakkoliitetyille valtioille se myönnettiin 90-luvun alussa.

 Youness Rahimin (keskellä) isä on Marokosta, äiti Suomesta. 20-vuotias Rahimi pelaa nuorten maajoukkueessa.
Lähde: http://selkosanomat.fi/urheilu/maahanmuuttajat-jalkapallon-huipulla/

Me suomalaiset saamme olla iloisia ja ylpeitä isänmaastamme. Tuskin enää on elossa ainoataan, joka olisi taistellut ensimmäisessä maailmansodassa tai itsenäisyytemme alkuaikojen kansalaissodassa, mutta varmaa on, että on muutamia ennen itsenäisyyttämme syntyneitä vanhuksia. He ovat saaneet elää lähes koko elämänsä itsenäisessä maassa, enkä oikein usko, että ovat ylpeitä tavasta, jolla käytämme tätä itsenäisyyttä.

Minun mielestäni kansalaissota, jota monet nimittivät myös vapaussodaksi, ei juurikaan anna meille aihetta ylpeillä. Olimme silloin hyvin samantapaisessa tilanteessa kun Lähi-Idässä ja Syyriassa nyt, veli veljeä vastaan taisteltaessa vallasta. Mittakaava ja tuho vain ovat suurempia.

Ymmärrän hyvin, että pieni Suomi ei paljonkaan voi rauhan hyväksi tehdä, mutta sitä en ymmärrä, että emme edes halua tehdä.

Varsinaiset Suomen vapaustaistelut käytiin 30 – 40-luvulla. jolloin onnistuimme välttämään esimerkiksi naapurimaamme Viron kohtalon.  Siihen tarvittiin silloinkin ulkomaalaista apua, jonka nykyajan käpykaartilaiset tuntuvat unohtaneen.  Suomi selvisi siitäkin huolimatta, vaikka meillä silloinkin oli käpykaartilaisia.  Virolaiset, ruotsalaiset, norjalaiset ja etenkin saksalaiset paikkasivat monin verroin rintamakarkureiden jättämän aukon. Silloin puolustettiin oikeasti tätä isänmaata, ja jokaisen miehen ja naisen olisi pitänyt kykyjensä mukaan osallistua siihen.

Ihme on, että kansalaissodan aikaisista käpykaartilaisista ei juurikaan puhuta, vaikka takuulla on niin, etteivät likikään kaikki halunneet nostaa asetta veljeään vastaan. Luonnollista se toki on, mutta nyt kun samanlainen tilanne on esimerkiksi Syyriassa, olisimme halukkaita tökkimään sinne takaisin ihmisiä, jotka eivät myöskään halua tappaa oman maansa kansalaisia, vaan mieluummin pakenevat. Luulen, että myös minä tekisin samassa tilanteessa samoin.

Suomalaisen sanonnan mukaan "vellit ja puurot menevät sekaisin", kun sotketaan viime sotiemme käpykaartilaiset ja Syyrian sekasortoisista tilanteista pakenevat nuoret miehet keskenään. Sen verran kovan reissun ovat tehneet, että luultavasti olisivat jääneet maataan puolustamaan, jos joku valtio olisi sitä uhannut. Isis on terrorijärjestö, jota mekin täällä pelkäämme, vaikka siihen ei ehkä olisi syytäkään.

Tuskinpa tämä kirjoitukseni oikeasti kävisi itsenäisyyspäivän puheeksi, mutta kun taas kerran saan todeta, että oli aikoinaan miehiä, jotka puolustivat tätä maata muutoinkin kuin nettikirjoituksin, saan olla onnellinen vapaasta isänmaasta. Vapauteen kuuluu myös kansainvälinen vastuu ja ehdottomasti avoimet rajat. Meiltä on lähtenyt lähes miljoona kansalista ulkomaille, eikä kukaan ole ollut sulkemassa heiltä rajoja. Mistä me olemme ottaneet sen oikeuden, että me panemme rajat kiinni toiseen suuntaan!

Eikö se pikemminkin pitäisi olla niin, että emme halua päästää kallista kasvatustamme ja koulutusta ulkomaille, sillä jokainen maastamuuttaja vie lähes puoli miljoonaa euroa mennessään. Toivotaan nyt, että nämä "mamut" korjaavat edes vähän tätä tietotaitotasettamme. 

Ehkä he osaavat muutakin kuin jalkapalloa, jos vain maltamme odottaa.