Kerrankin olen
Li Anderssonin kanssa samaa mieltä, kun arvostelen Suomen hallituksen päätöksi siitä,
kuinka he täältä tuhansien kilometrien päästä voivat päättää, mikä osa missäkin
maassa on turvallista. Myönnän, että on tämä vaikeaa elää, kun on nähnyt yhtä ja
toista. En väitä, että juuri minä olisin se henkilö, joka voisi päättää eri maiden
turvallisuustilanteista, mutta varmaa on, ettei se tieto löydy myöskään Suomen ulkoministeriöstä.
Henkilökohtaisesti olen saanut seurata yhden turvapaikan
hakijan taistelua elämästään. Hän oli yksi neljän miehen porukasta, joka pakeni
vainoja Irakista. Hänellä oli täysin varma tieto siitä, että mikäli hän joutuu palaamaan,
on edessä kuolemantuomio. Näin oli käynyt hänen tovereilleen, jotka olivat joutuneet
palaamaan pakomatkaltaan. Ehkä se Suomen viranomaisten mielestä olisi ollut armollinen
kuolema. Miksihän tämä Ali-niminen kaveri ei halunnut kuolla, vaan kieltäytyi lähtemästä
Suomesta? Onneksi luterilainen kirkko tarjosi hänelle suojapaikan ja samaan olin
jo minäkin valmistautunut. En tiedä olisiko meillä kovin turvallista ollut, mutta
olisipa saatu lisää aikaa.
Monien karkotuspäätösten ja monien valitusten jälkeen
turvapaikka lopulta irtosi ja Ali on nyt onnellinen Suomen asukas, pian ehkä kansalainenkin.
Jos ihmisiä voidaan luokitella hyviksi tai huonoiksi, niin suoralta kädeltä voin
luetella ainakin sata "huonompaa" kansalaista, eikä tuohon porukkaan montaa
ulkomaalaista sovi.
Ihan vapaasti minua voitte nimittää "suvakiksi"
tai miksi tahansa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kyllä turvapaikkakysymykset
ovat aivan muuta kuin Suomen viranomaisten tulkinnat siitä, mikä on turvallinen
alue ja mikä taas ei. Jokainen ihminen tietää tarkalleen itse, millainen tilanne
hänellä on. Kyllä teillä suomalaisen paratiisin hyssyttelijöillä on hieman liian
aurinkoinen käsitys tästä rasistien saastuttamasta valtiosta. Tuskin tänne monikaan
ilokseen muuttaa.
Jos oikein muistan, olen aikanani kirjoittanut Alin tapauksesta.
Taisi tekstin nimi silloin olla "Alin karkotus", ja se varmasti löytyy
jostakin blokini sivuilta. Se tilanne päättyi siis onnellisesti, mutta olisi mielenkiintoista
tietää, kuinka monta ihmistä Suomen hallitus on työntänyt, yliluonnollisessa viisaudessaan,
suoraan kuolemaan.
Tähän loppuun nyt sitten pieni episodi. Pieni mutta kuvaava.
Eräässä tilaisuudessa istuin palestiinalaisen nuoren miehen vieressä. Kyselin häneltä
suomalaiseen tapaan, mitä mieltä hän tästä maasta oli. Aivan samat asiat tuntuivat
pahalta kuin minustakin... pimeä talvi ja pakkanen. Kun kysyin, mikä tässä maassa
on parasta, tuli vastaus epäröimättä: ”Ei yhtään Israelin sotilasta."
Näinhän se oikeasti suurimmassa osassa on. Me puhumme
mielellämme vetovoimatekijöistä, joita ei todellisuudessa montakaan ole. Kyllä tänne
tulee pakolaisia lähinnä työntövoimatekijöistä johtuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti