perjantai 11. joulukuuta 2015

Niin, Suomessahan se tiedetään

Kerrankin olen Li Anderssonin kanssa samaa mieltä, kun arvostelen Suomen hallituksen päätöksi siitä, kuinka he täältä tuhansien kilometrien päästä voivat päättää, mikä osa missäkin maassa on turvallista. Myönnän, että on tämä vaikeaa elää, kun on nähnyt yhtä ja toista. En väitä, että juuri minä olisin se henkilö, joka voisi päättää eri maiden turvallisuustilanteista, mutta varmaa on, ettei se tieto löydy myöskään Suomen ulkoministeriöstä.

 
Henkilökohtaisesti olen saanut seurata yhden turvapaikan hakijan taistelua elämästään. Hän oli yksi neljän miehen porukasta, joka pakeni vainoja Irakista. Hänellä oli täysin varma tieto siitä, että mikäli hän joutuu palaamaan, on edessä kuolemantuomio. Näin oli käynyt hänen tovereilleen, jotka olivat joutuneet palaamaan pakomatkaltaan. Ehkä se Suomen viranomaisten mielestä olisi ollut armollinen kuolema. Miksihän tämä Ali-niminen kaveri ei halunnut kuolla, vaan kieltäytyi lähtemästä Suomesta? Onneksi luterilainen kirkko tarjosi hänelle suojapaikan ja samaan olin jo minäkin valmistautunut. En tiedä olisiko meillä kovin turvallista ollut, mutta olisipa saatu lisää aikaa.

Monien karkotuspäätösten ja monien valitusten jälkeen turvapaikka lopulta irtosi ja Ali on nyt onnellinen Suomen asukas, pian ehkä kansalainenkin. Jos ihmisiä voidaan luokitella hyviksi tai huonoiksi, niin suoralta kädeltä voin luetella ainakin sata "huonompaa" kansalaista, eikä tuohon porukkaan montaa ulkomaalaista sovi.

Ihan vapaasti minua voitte nimittää "suvakiksi" tai miksi tahansa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kyllä turvapaikkakysymykset ovat aivan muuta kuin Suomen viranomaisten tulkinnat siitä, mikä on turvallinen alue ja mikä taas ei. Jokainen ihminen tietää tarkalleen itse, millainen tilanne hänellä on. Kyllä teillä suomalaisen paratiisin hyssyttelijöillä on hieman liian aurinkoinen käsitys tästä rasistien saastuttamasta valtiosta. Tuskin tänne monikaan ilokseen muuttaa.

Jos oikein muistan, olen aikanani kirjoittanut Alin tapauksesta. Taisi tekstin nimi silloin olla "Alin karkotus", ja se varmasti löytyy jostakin blokini sivuilta. Se tilanne päättyi siis onnellisesti, mutta olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta ihmistä Suomen hallitus on työntänyt, yliluonnollisessa viisaudessaan, suoraan kuolemaan.

Tähän loppuun nyt sitten pieni episodi. Pieni mutta kuvaava. Eräässä tilaisuudessa istuin palestiinalaisen nuoren miehen vieressä. Kyselin häneltä suomalaiseen tapaan, mitä mieltä hän tästä maasta oli. Aivan samat asiat tuntuivat pahalta kuin minustakin... pimeä talvi ja pakkanen. Kun kysyin, mikä tässä maassa on parasta, tuli vastaus epäröimättä: ”Ei yhtään Israelin sotilasta."

Näinhän se oikeasti suurimmassa osassa on. Me puhumme mielellämme vetovoimatekijöistä, joita ei todellisuudessa montakaan ole. Kyllä tänne tulee pakolaisia lähinnä työntövoimatekijöistä johtuen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti