perjantai 11. huhtikuuta 2014

Legendojen kaupunki

Ainakin minun ikäpolveni muistaa hyvin legendaarisen kissakolmikon Pekka Töpöhäntä, Arkadian Ulla ja Monni, jotka seikkailivat Arkadian mäellä Uppsalassa ja vähän laajemminkin tämän historiallisen kaupungin alueella. 


Uppsala oli aikoinaan eräs Ruotsin merkityksellisimpiä kaupunkeja, sillä siellä ovat eläneet ja kuolleet monet Ruotsin historian suurmiehistä. Uskokaa tai älkää, mutta Ruotsikin oli aikoinaan suurvalta, jonka vaikutus ulottui aina pitkälle Venäjälle. Eräs merkityksellisimmistä miehistä oli kuningas Erik, joka julistettiin pyhimykseksi sen jälkeen, kun tanskalainen sotilas oli sivaltanut hänen kaulansa poikki ja pää vieri mäkeä alas ja pysähtyi paikalle, johon puhkesi lähde, joka vieläkin pulppuaa vanhassa kaupungissa. Kuningas Erik haudattiin vanhaan tuomiokirkkoon, joka sijaitsi nykyisen kirkon paikalla.  Nykyinen tuomiokirkko on pohjoismaiden suurin katedraali, jonka rakentaminen aloitettiin joskus 1200–luvulla.


 
 

Vanhan Uppsalan merkitys katosi vähän kerrassaan, ja lisäksi sen tuhosi tulipalo useita kertoja. Kaupunkiin perustettiin arkkipiispan istuin v. 1164 paikkaan, jossa sijaitsi pyhäkkö, jonka uumenissa sälytetään kultaista lipasta ja sen sisuksiin kätkettyjä pyhäinjäännöksiä.

Historian havina oli selvästi havaittavissa vanhassa kaupungissa johon sain siis minäkin tutustua asiantuntevan oppaan hiippakuntapappi Mikko Peltolan johdolla.


Upsala on vanha yliopistokaupunki, joka on tullut suomalaisillekin tutuksi niin vanhempien kuin uudempienkin legendojen muodossa. Ehkä Pekka Töpöhäntääkin tunnetumpi sankari oli piispa Henrik, jonka erääksi asuinpaikaksi on julistettu Uppsala. Henrikin tarina elää voimakkaasti Suomessa, sillä suomalaisen uskomuksen mukaan Henrik oli jonkinlaisella kurinpalautusmatkalla Suomessa, jossa ruotsalaisten piispojen valtaan suutahtanut talonpoika Lalli tappoi tämän kirveellä Köyliöjärven jäällä. Ruotsalainen historia ei kuitenkaan tunne piispa Henrikiä, joten luultavaa on, että myöskään Lallia ei ole ollut olemassa. Tämän asian todenperäisyys voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.

Ei tunnettu Ruotsissa myöskään legendaa Uppsalan ekonomeista, vaikka vanhan suomalaisen tarinan mukaan näitäkin papereita jaettiin paikallisessa postitoimistossa, jokaiselle joka pystyi postimerkin irti saamaan. Ehkä se ei sittenkään ole mennyt ihan näin. Nykyisin Uppsalan yliopisto kouluttaa mm. pappeja Ruotsin tarpeisiin. Saas nähdä, missä vaiheessa tarve tulee niin hyvin täytetyksi, että suomalaisille ruvetaan jakamaan papin papereita ikään kuin matkamuistoiksi.

 
Kun riittävä annos Uppsalan historiaa oli nautittu ja laulut laulettu, vietettiin yö Scandic-hotellissa, ja aamulla sitten Tukholmaan. Jos oli edellisenä päivänä saatu tutustua pohjolan suurimpaan kirkkoon, niin nyt oli sitten vuorossa Ruotsin vanhin kirkoksi pyhitetty rakennus. 



Liekö totta tämäkään tarina, mutta niin joku väitti. Kovasti me suomalaiset ihmeteltiin, miten näin historiallinen rakennus oli uskottu Tukholman suomalaisen seurakunnan haltuun. Kovasti vaatimaton oli rakennus, verrattuna noihin Uppsalan nähtävyyksiin.  Laulut laulettiin ja soitot soitettiin, jonka jälkeen vielä Södertäljessä pieni konsertti ja sitten ihmettelemään paluumatkalle lähtöä. 

 
Sen verran oli vielä Tukholmassa aikaa, että kuningasta käytiin tervehtimässä. Ei arvattu etukäteen ilmoitella tulostamme, jotenka Kalle Kustaa ei sattunut olemaan kotona. Saattoi myös olla niin, että Silvia ei ollut leiponut, joten eivät kehdanneet päästää vieraita sisään. 


 
Asko kuitenkin päätti, että kyllä kunkulle pitää soittaa, ja viritti haitaristaan uskomattomia säveliä, joiden innoittamana ohikulkijat heittelivät seteleitä lakkiin, jonka Asko oli hikipäissään riisunut kadulle. Nuukuuttaan kuningas ei kuitenkaan tuonut tuohon pottiin kruunun kruunua, vaikka pojat olisivat sen ilomielin antaneet vaikka Ruotsin valtiolle, jos näiltä pikkurahaa puuttui. Suomessa uskottiin nyt asioiden ratkaisevasti paranevan muutenkin, kun lehdistöstä oli luettu ilouutinen: Katainen oli päättänyt erota lukuisten pyyntöjen innoittamana. 


Sitten taas laivaan koko potti mukana. Eihän niitä kolikoita voinut kadulle jättää, kun Ruotsin valtiokaan ei niitä kaivannut. Niukasti taisivat riittää Askon haitarin viritykseen. Jos nyt ihan suoraan sanon, niin jo oli aikakin. Parin vuoden kuluttua mennään ehkä Tanskaan soittamaan, vaikka joku mukana olleista kanttoreista uhkasikin viedä meidät Amerikkaan.

Silleen kai pääsee porukasta varmimmin eroon.

Jokainenhan kai Ruotsissa on käynyt, jos ei muuta niin Suomen poliisia tai ulosottomiestä paossa, mutta älkää nyt silti masentuko matkakertomuksiani lukiessanne. Suunnitteilla on todellakin matka Yhdysvaltoihin, ja jos Luoja suo, niin kirjoitan siitäkin reissusta.

Sen verran politiikkaa kuitenkin hipaisin, että joltakin Ruotsin suomalaiselta kysäisin heidän kiinnostusta Suomen vaaleihin. Olisivat kuulemma kiinnostuneita, mutta kun vain RKP ja Kokoomus ovat heistä kiinnostuneita, niin ei ole oikein selkeää valinnan varaa.

Kovasti minä sitä ihmettelen, sillä jos joku täkäläinen ehdokas jaksaa koluta jokaisen Kainuun torin, niin miksi 10% suomen kansalaisista kokonaan unohdetaan. Kyllä minä uskon, että ehdokas, joka muistaa ulkosuomalaisten olemassaolon, on eduskunnassa että heilahtaa. Heitä on sentään kaiken kaikkiaan noin miljoona.

Pistäkääs ”persut” miettien. Hyvin suuri osa heistä on perussuomalaisia. Sieltä se todellinen ”jytky” löytyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti