Tämä ei ole minun blogini, mutta se
voisi olla sitä, siksi olen sen lainannut omalle sivulleni. En myöskään ole
naimisissa muslimin kanssa, mutta silti pidän avioliittoani monikulttuurisena,
sillä onhan vaimoni luterilainen. Jumalan ristiäisissä en ole ollut mukana,
joten minulle on jokseenkin samantekevää mitä nimitystä hänestä käytämme.
Olkoon Jehova, Allah tai vaikkapa Jaakoppi. Minulle on tärkeintä, että uskon
hänen tarkoittavan meidän kaikkien parasta ja ohjaavan meitä pelkästään hyvään.
Olen usein sanonut, ettei uskonnolla ja politiikalla ole
suurta eroa, joten sekoittelen näitä kirjoituksia keskenään aina silloin kun
siltä tuntuu.
Lukekaa ja ajatelkaa:
Ajattelin kirjoittaa niinkin
henkilökohtaisesta asiasta kuin uskonnosta. Multa usein kysyttiin ja kysytään
edelleen mitäs kun se sun mies on muslimi. Niin mitä sitten? Mä oon aina ollut
kiinnostunut uskonnoista ja lukiossa rakastin uskonnontunteja, varsinkin
vieraiden uskontojen kurssia. Kirjoitin myös ylppäreissä uskonnon (vaikkakin
kamalassa vatsataudissa) ja mietin ja mietin edelleenkin, että lähtisin
opiskelemaan uskontoa/uskontoja yliopistoon. Pienenä luin aina iltarukouksen
(yleensä kaksi) ja jos en muistanut niin mulla oli huono omatunto siitä.
Muistan kuinka pienenä joskus kun mulla oli kamala vatsakipu tai vastaava niin
hoin päässäni, että jos mä nyt kärsin tän kivun niin ehkä se on joltain
toiselta pois. Useimmiten ajattelin silloin erästä sukulaista, jolla oli paha
syöpä.
Oon aina uskonut Jumalaan. ….
Lue koko teksti tämän linkin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti