Kansainvälistä kehitysapua

Olen melko voimakkaasti profiloitunut maahanmuuttajien oikeuksien puolustajaksi ja toki olen sitä edelleenkin. Maahanmuuttopolitiikan vastustaja olen kuitenkin ollut niin kauan kuin asioita olen ymmärtänyt ja niistä oikeasti myös jotain tiennyt. On totta, että Suomi ei ole mikään ihannevaltio yhdellekään maahanmuuttajalle, olipa hänen syynsä tänne tuloon mitkä tahansa. Kyllä täällä Suomessa saa kokea häikäilemättömän byrokratian lisäksi myös rasismia sekä suorastaan ihmisarvoa loukkaavaa viranomaiskohtelua. Tästä en nyt kuitenkaan aio kertoa juuri tällä kertaa, vaan puutun oman yhteiskuntamme ongelmiin, jotka sitten kyllä heijastuvat myös pieneen ulkomaalaisryhmäänkin.

Meidän virallinen kehitysapu panoksemme on kansantuloon nähden todella pieni. Kuitenkin me annamme piilokehitysapua, jota ei ole lainkaan tilastoitu, tai ainakaan näitä tilastoja ei ole julkaistu.  Tämä piilokehitysapu ei aina ole edes kehitysmaihin suuntautuvaa apua, vaan siitä nauttivat monet meitäkin rikkaammat valtiot, kuten USA, Ruotsi, Saksa ja Englanti.

Meidän kehitysapumme liittyy työvoiman liikkuvuuteen ja koulutukseen. Varsin vähäinen ei ole se apu, jota noille luetetuille valtioille annamme päästämällä kalliisti koulutetun väestön siirtymisen ulkomaille. Se nyt vaan on fakta, että esimerkiksi yhden insinöörin kouluttaminen maksaa kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja kaikkine sivukuluineen. Kuitenkaan me emme täällä kotimaassa pysty tai halua hyödyntää tätä investointia, vaan päästämme heidät kehittämään vieraita maita.

Meidän todellinen ongelmamme ei ole maahanmuutto, vaan maastamuutto. Viidesosa Suomen kansalaisista asuu ulkomailla. Luulen, että tosiasiassa meillä ei ole varaa tähän.

Ehkä tätäkin vähemmän meillä on varaa antaa ilmaista koulutusta ulkomaalaisille, jotka eivät oikeastaan hyödytä tätä maata millään tavalla. Monet yliopistot ja ammattikorkeakoulut ylpeilevät englanninkielisellä koulutuksella, josta ei todellakaan ole hyötyä lainkaan meille suomalaisille, siitäkään huolimatta, että joku kielitaitoinen kansalaisemmekin saattaa joskus harvoin niihin hakeutua. Pääsääntöisesti kyse on kuitenkin ”kehitysavusta” maihin, jotka eivät sitä oikeasti edes tarvitsisi. Vain harvat täällä opiskelleista ulkomaalaisista jäävät pysyvästi asumaan maahamme.

En vastusta ulkomaalisten kouluttamista maassamme, mutta vastustan kahta siihen liittyvää epäkohtaa. Ensinnäkin kritisoin puutteellista suomen kielen koulutusta. Vaikka tällä ihmisellä olisi halukin jäädä Suomeen, jostakin käsittämättömästä syystä, on kielitaidon puute hänen työllistymisensä este. Toinen vastustukseni aihe on koulutuksen ilmaisuus. Kyllä ulkomaisille opiskelijoille voidaan ihan ilman omantunnon pistoksia määrätä tuntuva lukukausimaksu, aivan kuin kilpailevissa maissakin on. Tämän lisäksi opiskelijat voitaisiin sitouttaa korvaamaan omat opintokustannuksensa, jos he poistuvat maasta opiskelun jälkeen.

Mielestäni meillä ei ole oikeutta julistaa tätä maapalasta ulkomaalaisilta rauhoitetuksi alueeksi, mutta meillä on oikeus hoitaa oma taloutemme mahdollisimman järkevästi ja oikeudenmukaisesti.