Persujen anteeksipyyntö

Kysymysmerkin olen tuon otsikon perään laittanut ihan siksi, että mielenkiinnolla odotan, mitä Perussuomalaiset rp tulee tekemään ns. Kalajoen tilanteen vuoksi. Olen todella pahoillani, että puutuin politiikkaan sen jälkeen, kun jo kerran olin jäänyt siitä pois. Tein sen siksi, että pyyntö tuli melko korkealta taholta ja olin jo silloin huomannut, etteivät kaikki perunat olleet ihan oikeissa pusseissa täällä Kalajoella. Perussuomaisia ei sanan varsinaisessa merkityksessä täällä ollut. Tämä todettiin myös siinä tilaisuudessa, joka järjestettiin kaupungintalolla ennen viimeisiä kunnallisvaaleja. Siksi kai paikallisjärjestö haluttiin herättää henkiin. Vielä siinä tilaisuudessa minuun vedottiin, ja yhtä johdonmukaisesti kuin aikaisemmin kieltäydyin tein sen myös nyt. Olin luvannut auttaa, mutta vain auttaa ilman minkäänasteista johtopaikkaa tai sitoutumista. Katsoin todella olevani eläkkeellä ja halusin nyt keskittyä muihin harrastuksiin.

Perussuomalaiset menestyivät kunnallisvaaleissa kohtuullisesti, ja jonkinlainen ”jytky” siinä uusiutui. Kalajoen kaupunki jäi kuitenkin tämän jytkyn ulkopuolelle. Edes kahta valtuustopaikkaa tuskin olisi saatu, ellei Pirjo Keronen olisi onnistunut värväämään Lek Pernua puolueen ääniharavaksi. Pirjo itse ei halunnut asettua ehdolle, koska katsoi ”persujen” leimautuneen liian ulkomaalaisvastaiseksi, vaikka tosiasiassa tiesikin asioiden oikean laidan. Ehkä se olisi kuitenkin haitannut hänen työtään monikulttuurisuuskoordinaattorina.

Kunnallisvaaleihin mentiin siis melko köykäisin eväin. Lek Pernu ja Reijo Karjalainen olivat ihmisenä suosittuja, mutta poliittisesti kokemattomia. Erkki Aho tunnettiin paikkakunnalla yleisenä riitelijänä sekä kaikkien asioiden ja virkamiesten vastustajana. Ainahan silläkin menetelmällä vähän ääniä kerää. Muut ehdokkaat olivat täkäläisille ihmisille täysin tuntemattomia, joten meidän varaan ei voinut laskea juuri mitään. Minä en edes halunnut valtuustoon, mutta uskoin kerääväni puolueelle hieman ääniä niiden joukosta, jotka todella tuntevat minut. Oli täysin selvää, että jos valtuustoon olisi valittu enemmän ”persuja”, olisi se kyllä tapahtunut tuon kärkikolmikon vetämänä.

Vaalien jälkeen alkoi henkiin herätetyn paikallisjärjestön sisällä tapahtua ihmeellisiä asioita. Olin lupautunut edustamaan Kalajoen perussuomalaisia kaikissa puolueen järjestämissä tilaisuuksissa yhdessä Erkki Ahon kanssa. Se ei ihan sellaisenaan onnistunut, koska kaikissa tilaisuuksissa olin vain minä, ja aisaparinani oli milloin kukakin. Paitsi Erkki Aho, joka ei koskaan ollut paikalla. Kertaakaan en saanut minkäänlaisia ohjeita paikallisyhdistykseltä. Toki en niitä kaivannutkaan, mutta olisihan se ollut jotenkin korrektia minua kohtaan. Annoin kuitenkin valita itseni puolueen piirihallitukseen, koska katsoin sen olevan paikallisjärjestön edun mukaista. Kalajoen Perussuomalaiset ry:llä ei ollut virallista ehdokasta, eikä minulle luovutettujen kokousasiakirjojen mukaan edes muita vaalikelpoisia. Se, että myöhemmin selvisi tätä asiaa katsotun hieman läpi sormien, oli minulle täysin uusi asia. Siihen en ollut aikaisemmassa toiminnassani tottunut, sillä uskoin, että säännöt ovat säännöt ja niillä pelataan.

Ehkä joku luuli tulleensa minun syrjäyttämäksi jossakin valinnassa, sitä en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, miten asiat oikeasti menivät. Ihan laillisesti, demokraattisesti ja sääntöjen mukaisesti. Tosiasiassa en muuhun olisi suostunutkaan.

Sääntöjen vastaista sen sijaan oli se, että osa täkäläisestä porukasta alkoi puuhata uutta yhdistystä vanhemman, laillisesti toimivan yhdistyksen rinnalle, oli aivan muuta kuin Perussuomalaiset rp on säännöissään edellyttänyt. Sopivaa ei myöskään ollut väärien tietojen syöttäminen lehdistölle, johon me jäljelle jääneet yhdistyksen jäsenet jouduimme laatimaan oikaisuja. Uskon, että kukaan meistä ei sitä erityisen mielellään tehnyt, mutta tässä tilanteessa katsoimme asiallisen oikaisun ainoaksi mahdollisuudeksi. Kalajoen Perussuomalaiset ry oli edelleen ainoa Kalajoen laillinen perussuomalaisten järjestö.

Jostakin minulle tuntemattomasta syystä kuusamolainen Joukamo Kortesalmi otti asiakseen Kalajoen järjestön kaatamisen ja saikin aikaan piirijärjestöstä erottamisen, mutta ei Kalajoen Perussuomalaiset ry:n lakkauttamista. Yhdistyksen voi lakkauttaa vain yhdistys itse, ja sitä emme todellakaan ole tehneet. Toiminnan kannalta ei piirin jäsenyydellä edes ole kovin suurta merkitystä. Puolueen jäseniähän paikallisjärjestöt eivät edes ole. Toki hyvin monet paikallisjärjestön jäsenet ovat myös yksityisesti puolueen jäseniä, mutta Kalajoen Perussuomalaiset ry noudattaa sääntöjä, joiden mukaan yhdistykseen saavat liittyä kaikki asiasta kiinnostuneet.

Jos nyt puolue haluaisi kasvonsa pestä, niin varmaan tuo anteeksipyyntö olisi paikallaan. Piirijärjestö voisi myös halutessaan pyytää meitä jäsenekseen. Ehkäpä uusi hallituksemme siihen suostuisikin, tai sitten ei. Ehkä Paula Jukakin voisi vähän pahoitella järjestösihteerin toimintaa. Tottahan on, ettei se päivänvaloa kestä.