EU-vaalit

Surin osa minut tuntevista henkilöistä varmaan tietääkin, että EU-sinänsä ei kovin korkealle sijoitu suosikkilistassani. En niinkään ole koskaan vastustanut EU:n olemassaoloa kuin sen toimintaa.  Jotain perin järjenvastaista siinä on. Ei esimerkiksi tunnu erityisen järkevältä laatia joitakin sääntöjä ja sitten toimia niiden vastaisesti. Merkityksellisempää kuin toiminta EU:ssa on, on toiminta oman maan sisällä. Suomalaiset ”EU-lähettiläät” Katainen ja Urpilainen ovat toistaiseksi toimineet täysin omien etujensa mukaisesti unohtaen kansan kokonaan. En tiedä, mitä etuja parivaljakolle on luvattu, mutta näin ulkopuolisesta vaikuttaa, että pelkkä olalle taputtaminen on riittänyt.

EU on varsin byrokraattinen koneisto, jossa pienelle Suomelle jää vain maksajan rooli, jos ei meidän hallituksellamme ole siviilirohkeutta pitää kiinni EU: säännöistä. Tarkasti ottaen EU:n omat säännöt estävät kaikenlaiset tukipaketit asiansa huonosti hoitaneille valtioille. Viimeistään näistä paketeista olisi pitänyt kieltäytyä. Pakettien kannattajat vetosivat aikanaan siihen, että ellei näitä paketteja anneta, vajoaa Eurooppa syvään lamaan. Lamaan kyllä vajottiinkin paketeista huolimatta, mutta ei ihan niin syvään kuin oli pelätty. Osittain paketeista johtuen on kuitenkin nyt käynyt niin, että muu Eurooppa alkaa toipua tästä lamasta, mutta todellisen maksukykynsä ylittänyt Suomi tulee jälkijunassa. Toki mekin aikaa myöden toivumme, näinhän on aina käynyt, mutta kyllä Kataisen Brysselin paikka hintoihinsa on tullut. Varsinkin kuin se paikka ei ole edes mitenkään varma, kunhan nyt pitkätukkaista hieman jymäytettiin.

Mutta sitten EU:n vaaleihin.

Miettikääpä tarkoin, mitä edellä olen kirjoittanut. Suomen osallistuminen kaikenlaiseen EU:n toimintaan riippuu meidän omista poliitikoistamme, joilla on siis todellista valtaa myös EU asioissa. Jos me päätämme, että Suomi ei noudata sitä tai tätä direktiiviä, niin Suomi vain yksinkertaisesti jättää sen noudattamatta. Direktiivi ei ole sitova normi, vaan se on suositus oman lainsäädännön sopeuttamiseksi EU:n yhteisiin sääntöihin. Mahdolliseen muutokseen asti valtio noudattaa omaa lakiaan. Maan laki on huomattavasti sitovampi kuin EU:n direktiivi. Tämän näyttää tajuavan Euroopassa vain Italia.

Ketä sitten äänestätte?

Olisi väärin väittää, että en halua siihen vaikuttaa. Äänestäkää ihan ketä tykkäätte, mutta muistakaa, että Suomen kannalta tällä ei ole kovin suurta merkitystä, ellei merkitykseksi katsota lähtölaukausta kansallisiin vaaleihimme. Hyvin monet itsensä ”vastuunkantajiksi” julistaneet poliitikot ovat äkkiä pudottaneet tuon vastuunsa ja koettavat paeta Brysseliin. Ihan hyvin voitte äänestää heitä, sillä tuskin heitä täällä kaipaavat muut kuin omaiset.

Edelleen olen sitä mieltä, että EU on hyvä olemassa jonkinlaisena yhteistyöjärjestönä ja Ukrainan tilanne saa meidät pohtimaan peräti puolustusyhteistyötä, mutta kyllä jokaisen kansan tulee itse päättää omasta lainsäädännöstään. Tilanne on vain niin erilainen meillä ja esimerkiksi Portugalissa, että yhteinen laki ei toimi. Tällaisia tapauksia varten on olemassa valtakunnan rajat.

Ei makseta sotakorvauksia, kun sotaakaan ei ole käyty.