Poliitikkojen totuudet

Kyllä politiikka on todella likaista peliä, vaikka Suomessa ei nyt ihmisiä ammuta, eikä lahjuksetkaan ole oikein yleisiä. Kuitenkin tämä "nykynuoriso" on tuonut politiikkaan mukaan valehtelemisen kulttuurin.  Valehteluun vastataan valehtelemalla, ja kansa menettää uskottavuuden poliitikkoihin.

Melkein aloin jo sääliä Aleksander Stubb -raukkaa, kun oikein perinteiset emävaleiden laskettelijat riemuitsivat, kun pääsivät lyömään Alex-raukkaa.

 

Koetin sitten koota itseni ja ajattelin, kuten ehkä monet muutkin, että sitä saa mitä tilaa. Kyllähän Stubb oli selkeästi valheen luikauttanut, joten kaipa hän oli kohtalonsa ansainnut. Epäoikeudenmukaiselta tuntuikin se, että nämä kivittäjät olivat itse syöttäneet vuosikaudet kansalle pajunköyttä, ilman sen isompia seurauksia.  Taitaa olla niin, että Anneli Jäätteenmäki oli niitä viimeisiä, ellei viimeinen poliitikko, joka sai oikeasti kärsiä totuudenvastaisista puheistaan. Sen jälkeen on poliittinen moraali alkanut rappeutua, niin että kyllä minä ainakin kaipaan Veikko Vennamon aikaa ja hänen peräänkuuluttamaansa "rötösherrajahtia”.

Ehkäpä minä liikaakin olen ylistänyt Veikko Vennamoa, mutta ihan hänen lähipiiristäänkin olen kuullut, että hän todella vihasi politiikassa käytettyjä valheellisia keinoja, joista nykyisin on tullut maan tapa. Miksipä minä en siis saisi heimoveljenäni Veikkoa fanittaa, huokailevathan monet Jyrki Kataisenkin perään - vaikka hän sai Suomen konkurssin partaalle, silti palkittiin isopalkkaisella turvapaikalla Brysseliin.

Sellaista se elämä on.  Lause "rehellisyys maan perii" oli ennen se asia, jota, ainakin meillä, kotona opetettiin. Mistä lie lipsahtanut nykypoliitikoilla siihen loppuun kysymyslause "... mutta kuka perii rahat". Saapa nähdä, kumpi loppuu ennemmin: Suomen velkaantuminen vai politiikassa valehtelu. Ei oikein hyvältä näytä kumpikaan.  Toivottavasti Aleksander Stubb on viimeinen, jota valehtelusta voidaan syyttää, mutta pahaa pelkään, että uhreja löytyy edelleenkin.

Eivät syyttelijät oikeastaan mitään syytä tarvitse. Etupäässä he väittävät vain, että "se on vale" ilman sen suurempia todisteluja.  Tosiasiassa käyttävät paljon rumempaa kieltä, mutta edes minun sormeni eivät suostu sellaisia sanoja kirjoittamaan. Jopa täällä Kalajoella olen itsekin joutunut sellaisten väitteiden uhriksi, vaikka en tiedä milloinkaan valehdelleeni.  Ei kai tiedä moni muukaan, koska sen enempää näitä väitteitä ei ole koetettu penkoa.

No ei rehellisyyden painottaminen tee ihmisestä rehellistä, pikemminkin päinvastoin, mutta onhan se perusteltua yksittäisessä asiassa silloin, kun joku jotakin valheeksi väittää.

Kyllä se kirottua on, että mihinkään ei enää voi luottaa. Poliittinen moraali laskee samassa suhteessa kuin nuorison käyttäytyminen ja kielenkäyttö huononee. Virkavallan rehellisyyskin alkaa olla hyvin kyseenalaista, sillä ei mitkään Aarnion tapaukset lisää kansalaisten luottamusta poliisiin. Tässäkin asiassa ainut valopilkku on se, että poliisi sentään rupesi tutkimaan tätä asiaa. Voihan olla, että kaikkialla maailmassa näin ei olisi edes käynyt.

Myönnän, että joskus puran hieman kiukkuani tällä palstalla, mutta totuudessa koetan pysyä. Jos joku mielensä pahoittaa näistä kirjoituksista, niin ei muuta kun mars peilin eteen.