Ei mikään kelpaa

Kyllä tässä mieleen tulee Suomen kymmenet puolueet ja sadat uskonnolliset järjestöt. Se nyt on kertakaikkiaan niin, että yksilön oikeassaolemisen tarve ohittaa yhteiskunnan edun.  Luultavasti ei koko maasta löydy ihmistä, joka ei käsittäisi, että meillä on todellinen hätä ja että leikkauksiakin on pakko tehdä.  Ihme ja kumma, koko maassa ei ole myöskään yhtään ihmistä, joka ymmärtäisi, että jos kerran kaikesta pitää säästää, niin se koskee todella kaikkia.  Tuollaisilla kaiken maailman venkoiluilla ammattiyhdistysliike hankkii itselleen vihamiehiä.

 

On totta, että meillä on viimeisten vuosien ja vuosikymmenien aikana mennyt ihan liian hyvin ja on kerätty työtätekeville ihmisille etuja, joita ei koskaan olisi pitänyt antaa. Jonkin matematiikan mukaan me teemme Euroopan lyhyintä työviikkoa. Jonkin toisen matematiikan mukaan me sijoitumme jonnekin keskivertoon ja löytyy jopa joku kaava jonka mukaan saadaan Suomi ihan lähelle kärkeä. Tämä nyt on vähintään saman tason puppua kuin Suomen kehittynein koululaitos ja maailman parhaat kätilöt.  Jos keskitasoon jotain halutaan sijoittaa, niin eivätköhän nuo kaksi viimemainittua asiaa kuulu sinne!

Eipä sillä juurikaan ole merkitystä, olemmeko kansainvälisessä vertailussa jollakin sektorilla keskitasoa vai häntäpään valvojia. Ainut asia, jolla on merkitystä on se, että meidän talouskasvumme on Euroopan huonoin juuri nyt.  Tiedättekö mistä se johtuu?  Niin, ei minullakaan ole sellaista viisastenkiveä, että varmuudella voisin siihen syyn nimetä, mutta epäilen, että me olemme eläneet yli varojemme.  Käsitän hyvin, että saavutetuista eduista ei haluta tinkiä, mutta kun meillä nyt on niitä etuja, joihin meillä ei ole varaa. Me olemme yksinkertaisesti eläneet yli varojemme, ja nyt on se hetki, jolloin yksityistaloudessa vouti kolkuttelisi nurkkia. 

 

Minä olen pitänyt Juha Sipilää hyvänä miehenä, mutta olenkohan minä nyt takinkääntäjä, kun sanon, että en oikein tiedä mitä mieltä olen.  Monessa asiassa tulee mieleen tarpeeton "vatulointi", jota on alettu jo kutsua "sipilöinniksikin".  Onhan se hieman kuin Shakespearin näytelmässä "Ollakko vai eikö olla".  Stubb on sitten taas satusetä Andersenin jalanjäljillä kertomalla asioita, joita hän ei itsekään usko, ja Timo Soinilla on tarpeeksi puuhaa selittäessään "persulle", että me ollaan nyt hallituksessa, eikä siellä toimi perussuomalaisten puolueohjelma - joka ei oikein toimi kyllä muuallakaan.

Vaarallisinta puolueelle on, jos sen johdossa on vain 60 täyttäneitä ukkoja. Viisaita miehiä, joilla on paljon kokemusta ja vahvat näytöt poliittisesta pätevyydestä, mutta ei lainkaan kokemusta oikeista töistä. Kuitenkaan he eivät halua luovuttaa asemaansa nuoremmille, koska näillä ei ole kokemusta yhtään mistään.  Yhtä vaarallinen tilanne on silloin, kun puoluejohtoon yritetään istuttaa suurta joukkoa alle 40-vuotiaita miehiä tai naisia, joilla ei ole kokemusta eikä näkemystä. Paras tulos kai syntyisi joukosta, joka koostuisi massasta, josta osa olisi nuoria, oikeissa töissä kokemusta hankkivia ihmisiä, toinen osa keski-ikäisiä, jotka hankkisivat sitä paljon puhuttua poliittista kokemusta ja päätyisivät puolueen johtotehtäviin joskus 50 – 60 vuoden iässä ja jäisivät kiltisti eläkkeelle, kun eläkeikä on saavutettu.

Kun katselee nykyistä oppositiota ja miettii puolueiden puheenjohtajia, niin kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Onhan se ihan ennen kuulumatonta räksytystä, eikä ainuttakaan järkevää ajatusta.  En ota kantaa siihen, onko nykyinen hallituksemme hyvä vai huono. Ehkä kuitenkin edeltäjäänsä parempi, mutta varmaa on, että oppositiosta ei apua löytyisi. 

Eiköhän vain käy niin, että joku puolue keksii, että onhan meillä valtakunnan reserveissä vielä reippaita ansioituneita miehiä kuten Björn Donner ja Erkki Tuomioja.