Tuulesta temmattua

Varmasti tässä maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin 1400 luvulta olevat häkkyrät, mutta kun luin tuulivoimayhdistyksen propagandaa, niin suutuin taas niin, että kipeeksi meinasin tulla. Paitsi olin tietysti jo tullut kipeeksi asuessani vuosikausia tuulimyllyjen vaikutusalueella Kalajoella. Tosin vaivat alkavat vähän kerrassaan helpottaa, täällä Jyväskylässä ei toistaiseksi ole yhtään myllyä. En enää millään haluaisi muuttaa minnekään, mutta selvää on, että en enää jää odottamaan oireiden ilmaantumista, jos yksikin mylly tänne rakennetaan.

Tuulivoimayhdistys ilmoitti ihan naama peruslukemilla, että Suomen tuulivoimalat eivät ole sen suurempia kuin vastaaville paikoille ulkomaille rakennetut myllyt. No tuohan ei tietenkään ole totta, vaikka en tosin tiedä, mitä yhdistys tarkoittaa vastaavilla olosuhteilla. Tilastot kuitenkin kertovat, että yli 95% Saksan tuulivoimaloista on alle 2,0 MW:n laitoksia. Vastaava suhde Suomessa on, että yli 90% laitoksista on 3,0 MW ja pienempiä vain muutamia. Kun itsekin entisenä voimalaitosmiehenä katselin Saksan laitoksia, ei silmiin sattunut yhtään Suomen mittaluokan myllyä. Siipikehän halkaisija antaa jo jonkinlaisen kuvan myllyn koosta. Esimerkiksi Kalajoen myllyjen lapakehän halkaisija on suunnilleen 140 m, kun taas näkemieni saksalaismyllyjen vastaava mitta on huomattavasti pienempi. 

Kyllä minä sen ymmärrän, että vaatii kovaa pokkaa myöntää, että eihän näistä myllyistä kenellekään mitään hyötyä ole, mutta todettu haitta on niin paljon vähäinen, että siitä ei tarvitse välittää, eikä se koske meitä myllyjen omistajia. Näin kuitenkin vain toistaiseksi. On jokseenkin varmaa, että kun tuulivoimayhtiöiden osakkeita omistavien Lappeenrannan tohtorien ”tutkimus” tulee julkiseksi, on sen sanoma se, että ei myllyistä ole kenellekään mitään haittaa, eikä se ainakaan kenenkään terveyteen mitään vaikuta.

Näin se menee korruptoituneessa Suomessa, jossa vaikka paperitehtaan työntekijä katsotaan pätevämmäksi lain tuntijaksi kuin oikeustieteen tohtori. Yleisesti ottaen tässä maassa ei pätevyydellä olisi mitään merkitystä, ellei meillä olisi ollut Nokiaa ja muutamia muitakin yksittäisiä yrityksiä, joiden on jotenkin pärjättävä kiristyvässä kilpailussa. Heidän on pakko palkata päteviä - ei ainoastaan sopivia.

En minä väitä, että esimerkiksi Yleisradio olisi jotenkin lahjottu. Ihmeellinen yhteensattuma oli se, että useammalla kanavalla ja useammassa ohjelmassa tehtiin lähes vitsi siitä, kun Matti Putkonen oli puhunut räjähtelevistä lepakoista. Saattaa olla, että Putkonen käytti hieman provosoivaa kieltä, mutta puhui kuitenkin totta.

Infraäänen aiheuttama lepakkojen kuolema on kautta maailman todettu tapahtuneen. Ei tästä asiasta kertominen olisi saanut olla mikään vitsin aihe. En tiedä, kuinka makeasti herroja olisi naurattanut, jos olisin tuonut kaikki myllyjen tappamat merikotkat ja hanhet yleisradion studion lattialle. Olisihan se kai ollut huvittava näky, mutta tuskin naurettava.

Kyllä minun mielestä myllyjen terveysvaikutuksista on löydetty riittävä näyttö jo silloin, kun sadat ihmiset ovat todenneet sairastuvansa myllyjen läheisyydessä. Oireet ovat hävenneet, kun ovat muuttaneet pois, mutta oirehtivat melkein välittömästi alueelle palattuaan. On varmaa, että tuo on monin verroin pätevämpi näyttö kuin jotkut tuulivoimayhtiöiden korruptoidut ns. ”tutkimukset”.

 

Se nyt vaan on niin, että myllyt eivät kautta maailman olisi herättäneet minkäänlaista vastarintaa, jos niistä todella olisi hyötyä eikä mitään ongelmia. Nuo ongelmat ovat kuitenkin maailmanlaajuisia. En millään jaksa uskoa, että kaikki olisivat lukeneet Kallan kuvernööriä ja päättäneet heti luettuaan ryhtyä vastustamaan noita häkkyröitä.

Tuokaa sitten kukkia haudalleni, kun huomaatte, että olen ollut oikeassa.