Totuuden jäljillä

Taitaa olla niin, että Venäjä on sen verran väkivaltainen maa, että meidän on turha odottaa diplomaateilta samanlaista rohkeutta, jota iranilainen diplomaatti Hossein Alizadeh osoitti viisi vuotta sitten. Kesken tiedotustilaisuuden, syyskuussa 2010, hän iski perheensä passit pöytään ja anoi poliittista turvapaikkaa Suomesta.

Hän aikoi vihdoin kertoa totuuden Iranista.

 

Alisadehin mitta tuli täyteen, kun opiskelijat osoittivat mieltään Iranin suurlähetystön edustalla lähinnä Iranin johtoa vastaan. Iranin edustajat piileksivät tuolloin suurlähetystön verhojen takana ja Alisadeh tunsi olonsa hyvin ahdistuneeksi.

Ahdistuksen syyn hän toteaa nyt yksinkertaisesti: "Vihasin itseäni, koska olin heidän puolellaan," sanoo Hossein nykyisessä työhuoneessaan Tampereen yliopistolla.

Vielä tänä päivänäkin hän on monessa asiassa hieman toista mieltä Suomen virallisen kannan kanssa, mutta ei enää ole poliittisesti aktiivi. Hän ikään kuin heitti menemään 22 vuotta diplomaattiuransa, sillä hyvin pian hän olisi päässyt eläkkeelle, sen sijaan että tekee nyt Suomessa väitöskirjaa Lähi-Iän murroksessa. Murrokset Iranissa alkoivat silloin, kun hän itse oli murrosiässä.

Täysin selvää on, että Lähi-Itä ei rauhoitu sotimalla ja tuskin edes sopimalla, sillä väkivallalla on vuosisataiset perinteet. Kansakuntien ja kansalaisten suhteet ovat niin pahassa solmussa, että vähintään Aleksanteri suuren tapaista solmun aukaisijaa tarvittaisiin, että päästäisiin edes alkuun.

Hossein Alisadehin kaltaisia miehiä ei ole montaa, mutta ehkä Iranista katsottuna Suomi on turvallisempi maa kuin Venäjältä katsottuna. Alisadehin temppua ei juuri villaisella painettu Suomessa, mutta hyvin matalalla profiililla sitä käsiteltiin.

Venäjällä toki on myös näitä toisinajattelijoita, mutta heitä ei ole päästetty diplomaateiksi minnekään, ettei Venäjän "sisäinen turvallisuus" vaarantuisi.

Tällaista venäläisen diplomaatin loikkausta meidän on turha odottaa. Nämä Venäjän toisinajattelijat eivät kerta kaikkiaan pidä Suomea maana, joka kykenisi takaamaan heidän turvallisuutensa. Onhan Venäjän väkivaltakoneisto osoittanut, että sen sormet yltävät aina Britanniaan asti.

Sain tähänkin blogiin aiheen ”Maailman kuvalehden” artikkelista, mutta tuollaisia ajatuksia on päässäni itänyt jo kauan seurusteltuani ulkomaalaisten kanssa. Tietysti turvapaikkakysymykset ovat taas tulleet aktuelleiksi, kun tänne kaukaiseen pohjolaan on roiskunut muutamia pakolaisia, jotka mahdollisesti hakevat maasta turvapaikkaa.

Tuskinpa siitä mitään haittaa olisi, vaikka kaikille "kunnon ihmisille" tuo status myönnettäisiin. Määrä ei ole todellakaan suuri, niin kauan kuin se ei riittäisi täyttämään edes meidän Olympiastadionia, jossa usein on ollut paljon enemmän yleisöä.

Toki edellistäkin parempi vaihtoehto olisi, että myönnettäisiin oleskelulupa kaikille, jotka pystyisivät elättämään itsensä jonkin tietyn määräajan sisällä. Tehtäköön kummin tahansa, mutta varmaa kuitenkin on, että mikään meidän ministeriö ei ole riittävän pätevä elin päättämään minkään maan turvallisuudesta.

Ehkäpä muutamia länsimaita voimme pitää sellaisina, mutta todella Hosseinin kaltaisia tietäjiä tarvittaisiin heti, kun EU:n raja ylitetään.

Kyllä minäkin ahdistun, kun luen lehdistä, että Suomi on päättänyt, että se ja se maa on turvallinen.