maanantai 28. maaliskuuta 2016

Uskon tietäväni

Selasin omia kirjoituksiani taaksepäin ja totesin, että paljon olen minäkin väärää tietoa maailmalle päästänyt. Totta kai pyrin antamaan mahdollisen luotettavaa tietoa asioista, jotka uskoin tietäväni, mutta kun tosiasia on se, että tieto vanhenee vielä nopeammin kuin minä, niin joskus vain lipsuu. Tämänkertaisen kirjoitelmani otsikon olenkin poiminut emerituspiispa Juha Pihkalan ja professori Esko Valtaojan mainiosta keskustelukirjasta, jonka nimi on ”Tiedän uskovani, uskon tietäväni”. Tähän kirjaan palaan varmasti vielä myöhemmin, sillä se sai minutkin ajattelemaan uskon ja tiedon välistä eroa.

Olen pommittanut ”tuulivoimauskovaisia” tiedoilla, jotka joskus olen omaksunut, ja ihan selvää on, että kun en enää ihmisenä ole ihan uusi, niin ei tuo tietokaan kaikilta osin aivan uutta ole, ja vaikka se nyt mennen tullen kepittää esimerkiksi juuri voimalaitostekniikassa suurimmaksi osaksi ihmisten keskimääräisen tiedon. En kuitenkaan millään ole pysynyt kehityksen mukana. Se nyt vaan on niin, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

En huomannut, että olisin koskaan täällä blogissani maininnut, että jonkinlaisen onnettomuuden riski tuulivoimaloissa on monisatakertainen verrattuna mihin tahansa muuhun energian muuntomuotoon. Käytän sanontaa muuntomuoto, siksi että tuo energiahan on oikeasti jo olemassa, mutta saamme sen parhaiten käyttöön muuttaessamme sen helpommin käsiteltävään muotoon. Esimerkiksi sähköenergiaksi. 

 
Ajat ovat muuttuneet siitä ajasta kun minusta tuli ns. voimalaitosmies, ja niin on muuttunut mediakin. 60-luvulla medialla tarkoitettiin lähinnä sanomalehtiä ja radiota. Näihin voitiin myös melkoisella varmuudella luottaa, ellei kyse sattunut olemaan politiikasta, jolloin usko ohitti tiedon.

Tämän päivän ihminen hakee tietoa internetistä, joka on ehkä maailman epäluotettavin tiedon lähde, lähinnä siksi että sinne syötettyä tietoa ei kukaan kontrolloi. Suurin osa ihmisistä toki tajuaa, että joku facebook tai edes nämä blogit eivät ole missään suhteessa luotettavia, vaan ne sisältävät totuutta vähemmän kuin epätotuuksia, koska yleensä kaikenmaailman trollit koettavat syöttää ihmisille omaa ”uskontoaan”. Yleensä luotettavaksi uskottua Wikipediaakaan ei enää voida pitää luotettavana, koska sinne syötettyjen tietojen muuttaminen on kelle tahansa mahdollista. Olen ollut huomaavinani, että tätä mahdollisuutta on myös käytetty.

Vaikka itse olenkin koettanut pitää blogini totuuspohjaisena, sisältää se kuitenkin monia virhetekijöitä, joista yksi on tuo tiedon vanheneminen ja toinen se, että nykymediakin kertoo mieluiten vain ”mediaseksikkäät” asiat ja jättää jonkin tuulimyllyn lapojen katkeaminen vähälle huomiolle. Jopa Ruotsissa tapahtunut tuulivoimalan kaatuminenkin sai melko pienen huomion osakseen. Kuitenkin tuo tapaus aiheutti melkoisen ympäristökatastrofin, kun luontoon sanottiin joutuneen peräti 2000 litraa voiteluöljyä ja pakkasnestettä. Ovatkohan tässäkin asiassa tietoni vanhentuneet, sillä minä olen antanut kertoa itselleni, että ”myllyissä” olisi öljyä vain alle 1000 litraa. Kummin tahansa, niin näin massiivisia öljymääriä ei monikaan edes tiedä ”myllyistä” löytyvän.

Näinhän se on. Tieto vanhenee ja virheitä sattuu, mutta tärkeintä on totuuteen pyrkiminen ja kriittinen suhtautuminen. Aika usein olen sanonut: ”Usko mihin tahansa, mutta älä koskaan ilman kritiikkiä.” Tämän olen itse havainnut hyväksi neuvoksi.

”Näin muuttuu maailma, Eskoseni.” Minun vihreä ideologiani sai realistisen katteen, ja ”persujen” liukuminen rasismiin sai minut toteamaan, että eihän tuo voi olla inhimillisesti oikein. Näin on muuttunut myös minun ajatusmaailmani, enkä enää ole suinkaan ensimmäinen, joka heittää kivellä näitä ns. takinkääntäjiä. Kunhan eivät nyt ihan joka käänteessä takkiansa pyöräytä.

Vihreä minä olin siihen saakka, kunnes porukka petti aatteensa järjestäytymällä puolueeksi, vaikka oli vannottanut, että kyse on kaikille puolueille kuuluvasta arvosta eikä liike koskaan järjestäydy puolueeksi. ”Persu” olin puolueen perustamisesta lähtien, mutta erosin sen jälkeen, kun puolue oli erottanut ”parhaat miehensä” ja aloittanut ”natsismin” kosiskelun.


1 kommentti:

  1. Tuulivoiman huonommuuteen ei tarvita kuin yksi mittari: syöttötariffi. Mikään perinteisistä energiantuotantomuodoista ei tarvitse näin massiivisia tukiaisia. Ja tuulivoimalan kokonaiskustannuksia ei uskalleta esittää missään; tuulivoimalan elinkaari kun on alle 20 vuotta (usein vain 10 vuoden tienoilla) ja rakennuskustannukset ovat korkeat.

    VastaaPoista