Persujen persmäki

Kyllä minä nyt melkein häpeän, että joskus olen ollut perussuomalainen ja ”persujen” kunnallisvaaliehdokas. Heikko lohdutus nyt, että Perussuomalaiset rp oli silloin vielä varsin ryhdikäs puolue ja vaikutti aidosti SMP:n perilliseltä. Ei kai se oikeasti sitä ollut, mutta kuten sanoin… vaikutti siltä. Kyllä minä uskon, jos sanotaan että perussuomalaisten rappio alkoi Kalajoelta, vaikka Kalajoki ei koskaan ole ollut perussuomalaisten vahvimpia alueita. Ihan tervettä ei kai kuitenkaan ollut se, että paikallisjärjestön puheenjohtaja perusti itsensä kanssa kilpailevan varjojärjestön ja sai näin aikaan hajaannuksen, joka johti lopulta koko Kalajoen järjestön erottamiseen puolueesta. No näinhän se oikeasti meni, sanokoon kuka mitä tykkää.

Sen verran rasistiseksi tuo puolue nyt on valunut, että minulle se on melkein samanlainen punainen vaate kuin aikanaan oli isänmaallisille ihmisille kommunistinen puolue ja joillekin jopa kaikki hiemankin vasemmalle vivahtavat poliittiset liikkeet.

Sekä SMP että myöhemmin perussuomalaiset kohosi poliittisesti niin vaikutusvaltaiseen asemaan, että kaikki vanhat puolueet ryhmittyivät yhdessä vastustamaan tätä uutta tulokasta. Keksittiin, että puolue on populistinen ja populismista tehtiin kirosana. Tosiasiassahan kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän populistisia, eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole.

En osaa sanoa, miksi SMP aikoinaan kärsi oman konkurssinsa, mutta hieman poukkoileva politiikka ja mielivaltaiset puolueesta erottamiset ovat varmasti ”persujen” tulevan kuoleman syynä. Eihän siinä mitään järkeä ole, että purraan auttavaa kättä, vaikka ilman sitä ei tulla toimeen. Minunkin mielestäni on oikein, että vastustetaan puoluetukea, mutta jotenkin nurinkurista on, että koko toiminta perustuu kuitenkin siihen, että puoluetukea tulee yllin kyllin. Ehdokkaaksi kelpaa kuka tahansa, kunhan oletetaan tämän tuovan ääniä puolueelle ja sitä kautta lisää edustajia, jotka taas tuovat lisää puoluetukea. Kyse ei ole siis politiikasta, vaan vallasta, jota rahan ja pääluvun avulla saavutetaan. 

Timo Soini vaahtosi kuola suupielissä sitä, että puoluekuri mädättää politiikan ja että perussuomalaiset vastustavat puoluekuria. Näinhän sen oikeasti pitäisi ollakin, sillä kyllä kansanedustajalla on oltava oikeus toimia oman ymmärryksensä mukaan, aivan kuin se laissa määritelläänkin. Vaikka en olekaan mikään homoliittojen kannattaja, en silti pidä oikeana Timo Soinin antamaa ripitystä niille kansanedustajille, jotka äänestivät homoliittojen puolesta. Toki heillä siihen oli perustuslaillinen oikeus, johon Timo Soinilla ei ollut oikeutta puuttua. Päinvastoin. Kyllä kyse oli kansanedustajan painostuksesta, joka lain mukaan on kiellettyä, joten minä annan nyt vakavan varoituksen Timo Soinille.

 

Jotenkin minulla on nyt sellainen tunne, jopa olen kuullut monen ystäväni niin sanoneenkin, että kaikki kunnon ihmiset eroavat puolueesta. Moni epäili, että Jussi Halla-aho pesee puheenjohtajaäänestyksessä Soinin, jolloin puolue jää rasistien käsiin. Tosiasiassa se merkitsisi puolueen loppua, sillä ei rasismi kuitenkaan ole se aate, jota kansa tukee. Puolueella ei oikein näytä olevan pystyvää karismaattista puheenjohtajaehdokasta, joten kyllä minä sittenkin sekavia höpertävän Soininkin ennen rasisti Halla-ahoa tällä paikalla näkisin.

Asiahan ei tosin minulle kuulu, mutta tämä on mielipide, johon yhä edelleen minulla on oikeus, vaikka puolueen jäsenkirjan olenkin roviolle asettanut. Jos puolue jää henkiin, toivon että noista herroista ei kumpikaan istu millään jakkaralla. Tosin se on aivan sama, kuka jonkun tuntemattomuuteen painuneen minimini-puolueen pääjohtajana on. Näitä joogalentäjiä ja muita piraatteja on jo ennestäänkin liikaa, mutta ei niistä oikein kukaan tunnu välittävän yhtään mitään.