Lisää vihapuhetta

Kerroin aikaisemmin blogissani osallistuneeni eräänlaiseen keskustelutilaisuuteen Jyväskylässä. Populismi ja vihapuhe olivat silloin teemana. En siihen tilaisuuteen enää palaa, vaikka vähän mieli tekisikin, sillä paljon jäi vielä asioita hampaankoloon. Seuraavan iltana sattui sitten tulemaan TV:stä A-teeman lähetys, jossa kuitenkin palattiin aiheeseen varmaan ihan riippumatta Jyväskylän tilaisuudesta.

Täytyy vain todeta, että viha on kauhea sairaus ja aiheeton viha jotain vieläkin pahempaa. Rasismi ponnistelee pääsääntöisesti aiheettomasta vihasta, joka on kuin alkoholismi. Yleensä sitä sairastava ei edes tiedä sairastavansa mitään, vaikka hiemankaan asiaan paneuduttuaan hän ei pysty nimeämään mitään syytä vihalleen. Vihasta seuraa vihapuhetta, jota samanmieliset ruokkivat yleensä somessa, jossa ei puheita juurikaan päästä kontrolloimaan. Ohjelmassa esiintynyt valtakunnansyyttäjä oli selkeästi sillä linjalla, että mitkään muutaman päivän päiväsakot eivät näitä rikoksia hillitse, ellei niillä pystytä antamaan tuntuvaa viestiä siitä, että yhteiskunta ei kerta kaikkiaan hyväksy tuollaista. Näistä rikoksista pamahtaa yleensä pieni sakko, josta hyvätuloiset kansanedustajat eivät juurikaan hätkähdä.

Niin - sanoin ”kansanedustajat”, sillä heillehän näitä tuomioita on jaettu, vaikka juuri heidän tulisi olla jonkinlaisia mallikansalaisia. Lainsäätäjän tekemä rikos pitäisi aina käsitellä raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtynä ja siitä pitäisi pamauttaa todella tuntuva rangaistus.

Pidän Sampo Terhoa ehkä fiksuimpana ”persuna”, mutta vähän ontui hänenkin vertauksensa, kun hän suhteutti perussuomalaisten kansanedustajien saamat rangaistukset koko puolueen jäsenmäärään ja sai todellakin promilleluokan tuloksen. En epäile hetkeäkään, etteikö Terho täysin tajunnut, että todellisuudessa oikea viiteryhmä olisi ollut perussuomalaisten eduskuntaryhmä, jolloin oltaisiinkin jo puhuttu useista prosenteista. Tämä on sitä ”vaihtoehtoista totuutta”, joka tuli tunnetuksi Trumpin hallituksen lanseeramana.

Kuvakaappaus: yle.fi

Yhdysvalloissa on suoritettu tutkimus rasismista ja vihapuheista. On saatu varsin selkeä tulos, että vihapuheisiin ja rasismiin syyllistyvät ovat yleensä vähemmän koulutettuja ja syrjäytyneitä. Henkilökohtaisesti uskon, että samankaltaiseen tulokseen päädyttäisiin myös Suomessa, jos vastaava tutkimus tehtäisiin.

Minun tuntemani rasistit ovat yleensä keskimääräistä huonommin koulutettuja ja pääsääntöisesti ikänsä omilla kotinurkillaan asuneita, ja heidän maailmankatsomuksensa rajoittuu naapurin navettaan. On varsin ihmeellisiä takinkääntämisiä havaittu silloin, kun nuo ihmiset ovat päässeet tai joutuneet tutustumaan maahanmuuttajiin. Mainitsemassani ohjelmassakin haastateltiin nuorta miestä, joka oli muuttanut rasistisen elämänasenteensa kokonaan saatuaan tutustua tummaihoiseen nuoreen.

Yleistä on, että kun johonkin kuntaan on päätetty perustaa vastaanottokeskus, se on herättänyt äänekästä vastustusta. Samat ihmiset, jotka vastustivat keskuksen tuloa, vastustivat sitten myös sitä, että keskus on päätetty lopettaa.

Näinhän se on, että itsensä huono-osaisiksi tuntevat vastustavat kaikkea vain vastustamisen vuoksi. Osa on sitten niitä, joita ”Siperia on opettanut” ja he ovat havainneet, että todellisuudessahan kyse on aivan tavallisista ihmisistä, jotka tarvitsevat apua.

Saisin varmaan jonkin syytteen minäkin, jos sanoisin, että meidän omasta sodasta on kulunut jo liian pitkä aika. Vain harva edes tietää, että saimme silloin apua monelta maailman maalta. Olisikohan liikaa pyydetty, jos ehdottaisin, että suhtaudutaan ihmisiin ihmisinä ja otetaan asioista selvää.