Mitä rasisti pelkää ja miksi?

Suomi täyttää nyt 100 vuotta, eikä oikein ole mitään opittu. Jos ihan totta puhutaan, niin eihän se kovin pitkä aika ole kokonaiseksi valtion iäksi, mutta onhan se jonkinlainen ajanjakso itsenäisyydelle. Tokihan Suomi onkin paljon vanhempi, sillä ainahan täällä elämää on ollut, mutta erilaisia muutoksia ruvettiin tekemään vasta kun me ”mamut” tulimme tänne ja ajoimme ”aboriginaalit” ahtaalle. Nykylappilaiset valittavat, että ei heidän maitaan ole koskaan luovutettu valtiolle, vaan valtio on vain julistanut ne omiksi maikseen. No olkoon niin… hyvä vai paha tälle valtiolle. Selvää kuitenkin on, että eivät uuden polven maahantulijat ole tänne valloittajina tulleet, vaikka me ”ryöväreiden jälkeläiset” sellaista tunnumme pelkäävänkin. Sehän se on tosiasia, että varas luulee kaikkia varkaaksi, ja kai pelottaa, että me emme saakaan pitää tätä itsenäistä valtiota, jonka kansan on hieman nurjamielistä ja sisäänpäin kääntynyttä. 

 

Oikeastaan eivät kaikki ajattele niin, mutta on toki pieni ja äänekäs somettajajoukko, joka on täysin vakuuttunut siitä, että maailman kirjat menevät sekaisin, jos joukkoomme eksyy värikkäitä, iloisia ja ahkeria ihmisiä. Sellaisenahan minä olen pakolaiset oppinut tuntemaan, mutta monenlaisia ääniähän minä olen saanut kuulla, kun olen koettanut kertoa, mitä olen kokenut. Jotenkin tuntuu siltä, että somen vaihtoehtoinen totuus peittää alleen kokemuksen näyttämän oikean totuuden. Tilastoihin ja viranomaisten kokemuksiin ei myöskään somettajaporukka näytä uskovan.

Virallinen totuus on, että suurimmat niin sanotut mellakat ja väkivallanteot ovat aiheutuneet rasistilaumojen hyökätessä polttopulloineen vastaanottokeskuksiin. Myös keksityt raiskausilmoitukset ovat työllistäneet tarpeettomasti muutoinkin ylityöllistettyä poliisia. Onhan vaikea löytää raiskaajia, kun ei edes raiskattuja löydy. Kaikesta tästä rasistien uhosta huolimatta Suomen turvallisuustilanne on nyt parempi kuin koskaan aikaisemmin.

Vanhempieni kertomuksista sain tietää, että hieman samanlaisia mamuja olimme aikoinamme me Karjalan pakolaiset, jotka saimme myös hyljeksyntää, syrjintää ja suorastaan rasistista kohtelua. Näin sittenkin, vaikka olimme syntyperäisiä suomalaisia. Nykyinen jälkipolvi tahtoo kieltää meidän olemassaolon kokonaan väittämällä, että ei Karjalasta tullut pakolaisia. No sadannen kerran vakuutan, että kyllä meitä tuli, emmekä vieneet kenenkään työpaikoja tai naisia. Työpaikat toimme tullessamme, mutta kun rotuerottelua emme harrastaneet ,saattoivat naiset mennä hyvinkin sekaisin. Tilastot kuitenkin kertovat, että enemmän Karjalasta naisia tuli kun miehiä, johon kai osansa oli sodallakin.

Sen verran tylyä on pakolaisten vastaanotto ollut tässä maassa, että en minä yhtään ihmettelisi, jos nuo raukat radikalisoituisivat. Onhan sekin tunnettu tosiasia, että niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Yleensä hyvin kohdeltu ihminen ei pure auttajansa kättä, mutta kovasti pettynyt voi purkaa pettymystään hyvinkin pahasti.