Kuumakivihieronta

Kaikkea se saksalainen keksii. Melkein olin jo luullut, että kaikki muu on koettu, paitsi huumeet ja uskonnollinen höyrähtäminen. Uskonnon olen nimittäin saanut kodin perintönä, ja minunkin ainut huume on ollut tuo suomalaisen yhteiskunnan suurin riesa, alkoholi, jota toki joskus nuoruudessani olen kokeillut, ehkä jopa yli keskivertoihmisen sietokyvyn.

Vaimoni pojat ovat saksalaisia ja vissiin saksalainen kekseliäisyys on päässyt tarttumaan, kun keksivät antaa joululahjaksi kuumakivihieronnan. Toki minä olisin tukanleikkuuseenkin tyytynyt, mutta aina tässä maailmassa oppii uutta. Sen verran vahva kokemus tuo oli, että perun ainakin hetkeksi lupaukseni olla häiritsemättä lukijoitani tavanomaisilla päivän tapahtumilla. Sanan täydessä merkityksessä suosittelen lämpimästi. Lämpimiä olivat nimittäin ne kivet, joita hieroja käytti apunaan jyystäessään minun tuulimyllyjen raatelemaan ruumistani. Ei kai kyse ollut mistään varsinaisesta lihashuollosta, mutta kyllä hoidon jälkeen olin kuin uusi ihminen. Taitaa olla melko kallista tällaiselle eläkeäijälle, mutta kyllä se sai minut jälleen innostumaan kehoni kunnosta. Kyllä se minusta itsestänikin on sääli ollut, että entinen urheilija on melkein samassa kunnossa kuin sellaisetkin ukonkäppyrät, jotka eivät ole eläessään panneet tikkua ristiin itsensä eteen. 

 

Tässä teille linkki, jos satutte liikkumaan täälläpäin: http://www.eleganssi.fi/

 

Ovatkohan nuo rasistit pyörineet päässäni liiaksi, vai oliko hieronnan syytä, mutta seuraavan yönä nukuin hieman rauhattomasti? Näin unta, että suomalaista turvattomuutta lisäävät rasistiset joukkiot - Odinin sotureiksi itsensä nimittäneet luojan mieliharmit - hyökkäsivät kimppuuni. Kaipa minä tosissani puolustauduin, kun vaimoni herätti minut sanomalla ”rauhotu hyvä ihminen”. No en tietenkään heti rauhottunut, kun vielä muutama Odinin ”enkeli” tuntui olevan pystyssä, ja kesti hetken ennen kuin huomasin, että vaimoni oli noiden enkeleiden joukossa. No kun en koskaan ole Pirjoa lyönyt, niin en lyönyt nytkään ja pikkuhiljaa heräilin. Olinhan minä omassa sängyssäni, eikä huoneen lattiallakaan näkynyt tajuttomia ”enkeleitä”, mutta ehkäpä tuo oli joku epämääräinen toive siitä, että nuo peijakkaat erehtyisivät käymään kimppuuni, kun kuulemma olen niin ”ryssän näköinen”.

Tuollaisella lauseella eräs venäläinen naisihminen luonnehti minua joskus menneinä vuosina.

Totta kai päivän tapahtumiin sopii paljon muutakin, mutta tuossa nyt nuo tärkeimmät. Kovasti saan kiittää Oulussa ja Rovaniemellä viettämiäni vuosia siitä, että en suuremmin hätkähtänyt, vaikka nyt aamulla oli ulkona -23 astetta pakkasta. Rovaniemellähän se tuntui kuin lämpöaalto olisi iskenyt kaupunkiin.

Olkoon tämän tarinan opetus nyt siinä, että koskaan et ole niin kokenut, etteikö kokemuspiiriisi voisi upota myös jotain uutta. Minulle uutta eivät ole ulkomaalaiset, eivät rasistit eivätkä ulkomaat, mutta minulle uutta oli kuumakivihieronta, joka ei ehkä sittenkään ole saksalainen keksintö. Saattoi olla, että tuon hieronnan vaikutusta lisäsi se viehättävä naisihminen, joka ”hipelöi” minua. Ei se ainakaan vastenmielistä ollut.