Viis taloudesta

Kyllä minä joskus vähän luenkin, enkä ainoastaan kuuntele radiota tai katso televisiota. Täytyy kyllä myöntää, että niistä on tullut näön heikkenemisen myötä erittäin tärkeitä tietolähteitä. Varmaan tämä kirjoitus nyt pitää sitten sisällään kaikista noista lähteistä poimittua tietoa, maustettuna ripauksella omia ajatuksia.

Saksa on Euroopan talousveturi siitäkin huolimatta, että se on pinta-alaltaan vain vähän Suomea suurempi ja luonnonvaroiltaan melkein köyhempi. Siitä huolimatta maa pystyy elättämään noin viisitoistakertaisen asukasmäärän Suomeen verrattuna. Jossakinhan se juju piilee.

Viimeksi olen läpi kahlannut Christer Lindholmin kirjan, joka sai antaa nimensä tällekin blogi-kirjoitukselle. Se toi esille hyvin selkeästi ne viisi myyttiä, jotka romuttavat taloutemme. Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei oikeastaan tarvitse ihmetellä, miksi meidän taloutemme kasvaa melkeinpä hitaimmin kaikista EU-maista. Ensimmäiseksi haluan kuitenkin käsitellä meidän poliittista päätöksentekoamme, sillä kaikkihan lopulta kiteytyy kuitenkin siihen. Lähes samanlainen järjestelmä on jokseenkin kaikissa läntisissä demokratioissa, mutta jostakin syystä se toimii Suomessa erittäin huonosti.

Suomessa ei ole poliitikoille asetettu minkäänasteisia pätevyysvaatimuksia, niinpä kansa onnistuu tunkemaan päättäjiksi hiihtäjiä ja juoksijoita, joilla ei välttämättä ole osaamista millään alalla. Ehkä suomalaiset koulut voisivat valistaa myös äänestäjiä, että jos eduskunnassa järjestetäänkin urheilukilpailijoita, ei urheilumenestyksen perusteella kuitenkaan tule valita sinne edustajia. Monissa maissa on äänikynnys. joka karsii luonnevikaisten perustamat sirpalepuolueet kokonaan päätöksentekojärjestelmämme ulkopuolelle. Näin pitäisi olla myös Suomessa. Ennen kaikkea meillä pitäisi olla kuitenkin jonkinasteinen pätevyysvaatimus poliittisille päättäjillemme. Miettikääpä seuraavaa esimerkkiä.

Joukko turisteja on lähdössä lomalle jonnekin etelään. Matkatoimisto on koonnut heidät lentokentälle ja turistien tehtäväksi jää äänestää, kuka joukosta rupeaa lentämään konetta. Saattaa tietysti olla, että joukossa olisi joku lentotaitoinenkin. On luultavaa, että saksalaiset valitsisivat tämän lentäjän, mutta kun nyt ollaan Suomessa ja suomalaiset ovat valitsemassa, niin todennäköisesti valinta kohdistuisi Juha Mietoon, jos hän sattuisi joukossa olemaan. No siihen kyytiin en minä ainakaan lähtisi. 

Näitä mietoja ja nykäsiähän meidän koneita on ohjaamassa, siksi kai noin miljoona kansalaistemme asuukin muualla kuin Suomessa.

Saksassa oli superinflaatio 1922 – 1923. Se oli saksalaisille varsin kivulias kokemus, mutta maa nousu yllättävän pian jaloilleen, vaikka keskiluokka menetti käytännöllisesti katsoen kaikki säästönsä. Tämä ei ollut muruakaan Hitlerin ansiota toisin kuin usein väitetään, vaan maa asioista päättivät todelliset asiantuntijat. Meidän järjestelmässä kuka tahansa tollero voi olla suurtenkin päätösten tekijänä, jos joku toinen tollero on hänet äänestänyt tämän koneen ohjaimiin. Ihan hyvin siis voidaan totuttaa vaikkapa kansanäänestys, jossa jonkin jonkun talouselämän asiantuntijan ääni kätevästi kumoutuu vaivaistalon Lyylin antamalla äänellä. Rumahan näin on sanoa, mutta näinhän se oikeasti menee.

En viitsi enää edes muodon vuoksi kutsua tuota Suomen taloudellista kasvua vastustavaa rasistilaumaa maahanmuuttokriittisiksi, sillä sitähän he eivät oikeasti ole. Monet ovat jo saaneetkin rikostuomion ja varmasti monet tulevat vielä saamaan. Ihmetelkööt he nyt sitten vaikka sitä, miten lähtökohtaisesti Suomea huonommin eväin varustettu ja Suomeakin pahemmin sodan runtelema Saksa pystyy asuttamaan Suomen väkilukuakin suuremman joukon ulkomaalaisia, pakolaisia ja Suomestakin menneitä elintasopakolaisia. Tilastot kertovat, että ne maat, joissa on suurin maahanmuuttajaväestö, ovat myös talouskasvussa maailman huippua.

Ei kiristetä pakolaispolitiikkaa, sillä se on jo entisestään liian tiukka, vaan kiristetään vaalikelpoisuutta ja asetetaan äänikynnyksiä. Kyllä kaikkien päätösten tulisi perustua tosiasioihin enemmän kuin tunteisiin ja koko kansan tulisi ymmärtää, että jos rahaa ei ole, niin silloin sitä ei ole. Valitettavaa on, että tällä systeemillä sitä ei myöskään tule.