Savonlinnassa

Kun en erityinen oopperan ystävä ole, niin aikaa on vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi ollut tässä kaupungissa. Paitsi mitä nyt pari kertaa läpi ajanut, mutta sellaisia en yleensä ole edes käynneiksi laskenut. Vaimoni muutaman viikon työkomennus sai minutkin nyt sitten viikoksi venymään tänne Saimaan rannalle.

Jyväskylästä on Savonlinnaan matkaa reilut pari sataa kilometriä, joten tuo matka ei kai olisi ollut este useammallekaan vierailulle, mutta olkoon tämä nyt aluksi. Vanha asema oli jäänyt tarpeettomaksi radan oikaisun vuoksi, mutta onneksi meillä on museovirasto, joka on julistanut tuon kohteen suojeltavaksi. Tässä todella kauniissa rakennuksessa toimivat nykyisin kahvila, vanhojen tavaroiden kauppa ja sekä hotelli, jossa mekin saimme majoittua.

 

Ehkäpä minulla oli liiankin romanttinen muisto tästä 1639 kaupungiksi julistetusta paikasta, jonka juuret juontavat jo 1400-luvulle. Kaipa se oli jotain 1960lukua, kun muistini mukaan ensimmäistä kertaa kaupungissa vierailin. Siellä oli silloin asukkaita hieman yli 40 000 ja nyt lähes 10 000 vähemmän, joten selkeästä muuttotappiokaupungista on kyse. Mistä sitten muuttotappiossa on kyse? Kaupungin imago kyllä suosisi sitä asuinpaikkana, mutta imago ei taida yksin riittää. Nykysuunnan mukaisesti työpaikat ovat valuneet pääkaupunkiseudulle, ja täällä kuulin, että opettajainvalmistuslaitoskin on päätetty lakkauttaa. Ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan myös voita pitäisi hieman ”hiuvauttaa”, niin kuin isäni aikoinaan sanoi.

 

Kaupunki on saanut julkisuutta lähinnä Olavinlinnasta ja siellä vuosittain pidettävistä oopperajuhlista. Muutoinkin kaupunki on ennen kaikkea matkailukaupunki. Eväät kaupungilla tähän todella olisikin, ja useat kaupungin historialliset rakennukset tukevat tuota elinkeinon muotoa. Kiitettävästi niissä on erilaisia kuppiloita ja puoteja, mutta valittaen on todettava, että kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien on annettu pilata kaupungin kokonaiskuva. En usko, että herrat vallan humalassa ovat olleet, mutta pahaa jälkeä ovat kaupungissa saaneet aikaan peittelemällä historiallisia ja kauniita rakennuksia massiivisten kivikolossien varjoon. Ei ihme, että turistit ovat katoamassa, sillä kyllä oopperan ystäväkin haluaisi nauttia muustakin kuin esityksistä. Puuttuu vain, että linnan pihaan rakennettaisiin tornitalo.

 

Ehkäpä minä fanitan tavallista enemmän historiaa, mutta mielestäni se on arvokas osa elämäämme. Moni poliitikkokin uhoaa, että pitäisi tietää, minne olaan menossa, mutta… Minun mielestäni olisi hyvä tietää myös se, mistä olemme tulossa. Toki meidän yhteiskunnalla on kokonaisuudessaan paljon oppimista tässä suhteessa.

Olen useammassakin otteessa kehunut museoviraston olemassaoloa, mutta pelkät suojelupäätökset eivät riitä. Kaikilla historiallisten kiinteistöjen omistajilla ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää suojeltavaksi määrättyjä kohteita kunnossa, ellei niihin myös osoiteta varoja. Minun mielestä suojelupäätökset ovat hyviä ja tarpeellisia, sillä ihmiset eivät useinkaan tunne edes omaa historiaansa. Jokaiseen päätökseen tulisi kuitenkin sisällyttää myös rahoituspäätös. Samalla tulisi suojella myös ympäristö riittävän laajalti. Meillä on todellakin tässä maassa rakennusmaata yli oman tarpeen. Tuskinpa rumaa betonibunkkeria on ihan pakko rakentaa kauniiseen vanhaan rakennukseen kiinni. 

 

Ehkäpä onnistumme karkottamaan rakennustaiteen ihailijat pois Suomesta, sillä ulkomailla näitä historiallisia kohteita kyllä riittää. Tuskinpa tuulimyllytkään ovat mitään vetovoimatekijöitä, mutta - kuka mistäkin tykkää.