Maahanmuuttopolitiikka

Muutama päivä sitten maahanmuuttajat osoittivat mieltään maahanmuuttovirastoamme Migriä vastaan väittäen sen henkilöstöä epäpäteviksi. En osaa sanoa, onko tuo asia totta, mutta kyllä siihen jotenkin viittaa se, että viraston päällikkö ryhtyi puolustelemaan henkilökuntaansa muun muassa kertomalla, että monet ovat olleet viraston palveluksessa jo kauan. Se nyt on kuitenkin niin, että munaus on aina vaan munaus, oletpa tehnyt näitä munauksia kuinka kauan tahansa. Jos oikein muistan, oli Jari Aarniokin ollut poliisina jo vuosikausia, mutta jotenkin mätä oli.

Oikeasti minä olen maahanmuuttokriittinen, mutta en ole käyttänyt itsestäni koskaan tätä nimitystä, koska rasistit käyttävät samaa sanaa rasismin naamioimiseksi. Minä taas kritisoin Suomen turvapaikkapolitiikkaa ja olen siksi myös maahanmuuttokriittinen.

Olisin varmasti enkeli, jos osaisin kertoa, milloin on asiallista myöntää turvapaikka ja milloin taas ei. Ihan varma olen, että Suomesta ei löydy sellaista virastoa tai ministeriötä, joka ilman muuta pystyy päättelemään, milloin kenenkin on turvallista palata kotimaahansa. Se nyt vaan on niin, että kysymys on hyvin yksilöllinen eikä sitä voida ratkaista sillä, että julistetaan joku maa turvalliseksi ja joku toinen maa turvattomaksi.

Ovatkohan Suomen viranomaiset sitä mieltä, että Venäjä on turvaton maa, koska ovat myöntäneet turvapaikan Vasili Popoville? Rohkeita suomalaisia, sillä tottahan on, että Venäjä on turvaton maa kaikille Putinin vastustajille. Ehkä suomalaisetkin tietävät tämän, sillä onhan Venäjä naapurimme ja suomalaisten tieto venäjän sioista on huomattavasti laajempi kuin tietämys esimerkiksi Somalian oloista. 

 

Tosiasiassa meidän tulisikin ratkaista turvapaikkakysymykset peilaamalla asioita omaa turvallisuuttamme vastaan. Jos on aihetta olettaa, että turvapaikan hakijasta ei ole vaaraa yhteiskunnallemme, voidaan turvapaikka myöntää ihan riippumatta siitä, mitä joku suomalainen ministeriö arvioi lähtömaan turvallisuudesta. Perusolettamus tulisi olla, että kukaan ei jätä kotimaataan, jos hänen on siellä hyvä olla. Paitsi tietenkin ne miljoona suomalaista, jotka asuvat ulkomailla.

Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan monet jäävät paperittomana lusmuilemaan maahamme. Täysin varma olen siitä, että näin ei tapahtuisi, jos heidän paluu kotimaahan olisi turvallista. Oikeasti emme edes tiedä, mitä näille ihmisille tapahtuu sen jälkeen, kun heidät on saatu työnnettyä rajan yli.

Eiköhän suomalaisten negatiivinen suhtautuminen maahanmuuttajiin tullut aika hyvin esille, kun kirjailija Jari Tervo totesi televisiossa: ”Jos joku ulkomaalainen on työskentelee Suomessa, sanotaan hänen vieneen suomalaiselta työpaikan. Jos hän taas ei työskentele, sanotaan hänen loisivan ja käyttävän hyväkseen suomalaista yhteiskuntaa.”

Tunnen kymmeniä maahanmuuttajia, osa on töissä, osa opiskelee, mutta en ole tavannut ainoatakaan, joka ei haluaisi tehdä työtä. Olisikohan ihan mahdotonta korjata omia asenteitamme ja uskoa, että tämä näivettyvä kansa tarvitsee maahanmuuttajia. Pelkkä syntyvyyden lisääminenkään ei enää auta meitä, sillä se on vähintään 30 vuotta kestävä projekti, eivätkä Suomen naiset siihen edes suostu.

Kiitos mamuille, sillä viimeinen suomalainen syntyy v.2067.