Ryssän lapsi

En minä sitä lapsena tiennyt, miksi minua naapuristossa sanottiin ryssän lapseksi. Sen nimen olivat antaneet samat kantasuomalaiset, jotka nyt myöhemmin ovat keksineet, että ei Karjalasta tullut pakolaisia. En tiedä vieläkään, mikä poliittinen päätös se oli, että ei pakolaista saanut sanoa pakolaiseksi, sillä toki minä sen varmasti tiesin, että Pitkärannasta lähdettiin pakoon, kun puna-armeija valtasi kaupungin. Jos päiväkin siellä olisi vielä oltu, olisi minusta todella tullut ryssän lapsi.

  

Vaajakoski ei kovin rasistinen paikka ollut, enkä siellä aikuisten juuri kuulut käyttävän tuollaista nimitystä, mutta lapset sitä kyllä viljelivät. Tottahan he olivat sen kotonaan oppineet, tuskin sitä niin vaikea oli arvata.

Jossakin vaiheessa minä kai sen sitten isältä kysyin, ja sain vastaukseksi jotain epämääräistä, että pelkäävät meidän karjalaisten vievän leivän. asunnot ja työpaikat. Siksi ovat keksineet tuollaisen hieman halventavan nimityksen. Kyllä me yhtä suomalaisia olemme kuin nuo toisetkin. Meitä oli vain koko maassa puolisen miljoonaa, joka määrä oli tietysti pelästyttänyt muutoksiin tottumattomat kanta-asukkaat. ”Kyllä me pian näytämme näille ymmärtämättömille mistä meidät on tehty.”

Useimmat kaverini olivatkin toisia karjalaisia, joita Vaajakoskella oli onneksi melko paljon. Jyväskylän seutu ja Lahti olivat melko voimakkaasti karjalaisten asuttamia alueita. En ollut vielä kymmentäkään vuotta täyttänyt, kun isäni kuoli, joten ei kai hän kovin hyvin ennättänyt ”näyttämään sitä, mistä meidät on tehty” - eihän tämä kaksinkertainen sotainvalidi kai suuriin saavutuksiin olisi enää pystynyt. Oli hän kuitenkin saanut pystyyn pienen yrityksen, jonka turvin sai rakennettua meille oman mökin ja olisi ehkä saanut aikaan muutakin, jos elonpäiviä olisi riittänyt. Yritys myytiin isän kuoleman jälkeen, sillä oikeastaan me kaikki lapset olimme liian nuoria jatkamaan sitä. Isällä oli pari osakasta, joista sitten jo aikuisena kuulin meillä työnjohtajana olleelta mieheltä, että ”kyllä ne varastivat teiltä paljon.” Aika oli kuitenkin tehnyt jo tehtävänsä, eikä asiaa enää tutkittu.

Muutimme sitten Vaajakoskelta kaupunkiin, ja minäkin sain uuden tittelin. En ollut enää ryssän lapsi, vaan minusta oli tullut ”landepaukku”. Kai tuo landepaukku oli nimitys, joka aiheutti sen, että nauroin aina, kun joku sanoi Vaajakoskeakin pienempää Kalajokeakin kaupungiksi. No, tokihan se virallisesti sitä olikin, mutta minä en sellaista koskaan mieltänyt.

Äitini perusti Jyväskylään Trikooaitta-nimisen kaupan, jonka takahuoneessa hän harjoitti myös ompelijan ammattia. Ei kai se liike mikään kultakaivos ollut, mutta kuvasi varmaan karjalaista yritteliäisyyttä. Isääni ja äitiänikin paremmin menestyivät sitten monet muut karjalaiset, kuten Enso, Wärtsilä, Starckjohann ja niin edelleen, sekä jyväskyläläinen tavaratalo Tyynelä Oy.

Ei kai minunkaan enää tarvitse elämääni hävetä, sillä varsin pitkän työ- ja opiskelu-uran minäkin tein. Urheilussakin menestyin kohtuullisesti ja maailmaa näin. Koulukiusatuksi ”ryssän lapseksi” olin kai sittenkin menestynyt kohtuullisen hyvin. Kiitokseksi siitä rakennutimme, vaimoni ja minä, Kalajoelle ortodoksisen tsasounan, jonka olen tarkoittanut Jumalalle ja Kalajoen ihmisille, en omaksi muistomerkikseni.

Minä en ollut se ”ryssän lapsi” joka olisin enempään pystynyt, mutta kaipa minustakin oli jotain hyötyä ja iloa Suomen kansalle.

********************

 

”Erittäin huomattava väestönsiirto Suomessa oli karjalaisten evakkojen muutto pois luovutetuilta alueilta . Vaikka kyse olikin maan sisäisestä muutosta, heitä voi hyvin pitää pakolaisina. Nykyisinkin pakolaisten muutto tapahtuu suuressa määrin maan sisällä tai suuntautuu naapurimaihin.

Moskovan rauhassa vuonna 1940 Suomi joutui luovuttamaan Karjalan alueen . Noin 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa . Talvisodan päätyttyä karjalaisia muutti takaisin entisille asuinsijoilleen . Jatkosodan myötä he joutuivat jälleen evakkoon syksyllä 1944 . Pakolaisia asutettiin kotitalouksiin ympäri Suomea. Lopulta vuoden 1945 maahankintalain myötä heille järjestettiin noin 150 000 uutta viljelmää tai tonttia .

Evakkojen asuttaminen oli pääosin onnistunut hanke, mutta ongelmat olivat usein samoja, kuin tämänkin päivän pakolaisilla . Karjalaiset edustivat erilaista kulttuuria kuin kantaväestö. Karjalaiset kohtasivat siten epäluuloja ja syrjintääkin. Monet kärsivät traagisista kokemuksista ja koti-ikävästä, eikä omasta karjalaisesta identiteetistä haluttu luopua.

Toinen suomalainen pakolaiskokemus on sotalapset."

http://www.migrationinstitute.fi/files/pdf/siirtolaisuus_suomessa_ja_euroopassa/opettajan_opas.pdf