Persujen kohtalonkysymykset

Puoluekokouksessa täällä Jyväskylässä ratkaistaan muutakin kuin perussuomalaisten puheenjohtaja. Ratkaistaan myös se, tuleeko puolueesta selkeästi rasistinen oikeistopopulistinen puolue vai voittaako sittenkin inhimillinen ja kansainvälinen linja. 

Jussi Halla-aho kotona virkistysasussaan.
Kuva: http://hikipedia.info/wiki/Jussi_Halla-aho

 

Kiitos Luojalleni, että pääsin eroon puolueesta ajoissa, mutta kieltämättä tunnen edelleen kiinnostusta puolueeseen, joka aikoinaan oli selkeä SMP:n jatkumo. Ehkä SMP aikoinaan oli menetelmiltään vanhanaikainen, mutta puolueen ideologia oli terve ja inhimillisyyteen menevä. SMP ajoi oikeasti tämän kansan etua, jota samaa ei voi sanoa ”nykypersuista”.

Olen kai joskus kertonut, että olen ollut valtuustoehdokkaana niin SMP:n kuin ”persujenkin” riveissä. Kun erosin aikoinani puolueesta, en tehnyt sitä kuitenkaan pelkästään rasismin takia, vaikka mokomaa asennetta inhoankin. Eivät ole suomalaiset kätilötkään ihan niin hyviä, että tänne Suomeen olisi syntynyt parempia ihmisiä kuin muualle maailmaan ja että meidän yli miljoonalla kansalaisella on parempi oikeus olla ulkomailla kuin muutamalla tuhannella ulkomaalaisella täällä. Vaikka edustankin avoimien rajojen linjaa, ei se siis ollut ainut syy ainoa syy puolueesta eroamiseeni. Puolue ikään kuin liukui alta pois, ilman että minun tarvitsi ottaa takinkääntäjän manttelia ylleni. Ehkäpä tämä nykynuoriso niin halusikin alkaessaan mollaamaan meitä entisiä SMP:n jäseniä, sillä selvää on, että SMP ei olisi hyväksynyt riveihinsä ainakaan rikollisia. En hyväksyisi minäkään, jos minulta kysyttäisiin.

En siis pääse täällä Jyväskylässä äänestämään ”persujen” pomosta, mutta pahaa pelkään, että ei sillä niin suurta väliä ole. Perussuomalaiset tuntuu olevan jo menneen talven lumia, ellei ryhtiliikettä tapahdu ja jos puheenjohtajaksi valitaan joku rikoksesta tuomittu rasisti.

Selvä on, että en enää aktiivisesti politiikkaan osallistu, vaikka pahaa tekee katsella noita märkäkorvaisia tolleroita, joita hyvin suuri osa poliitikoistamme on. Se on vain toivottava, että sen verran velkaa vielä saadaan, että minun eläkkeeni pystyvät maksamaan.

Vaikka en politiikkaan enää osallistukaan, en ehkä sittenkään osaa olla äänestämättä. Vanhojen puolueiden vallan aikana on korruptio Suomessa jalostunut salatieteeksi, niin että sitä ei heti edes huomaa. Siksi kai puolueen valinta on ollut minulle vaikeaa.

Olen joskus varmasti luokitellut KD:n yhden asian liikkeeksi, mutta mitä enemmän politiikkaa olen seurannut, niin ajatukseni ovat hieman muuttuneet. Samanaikaisesti kun minun mittarissani esimerkiksi vihreät vaipuu kansanviholliseksi numero yksi, niin kristilliset alkavat nousta selkeästi kaikkien yläpuolelle. On luultavaa, että jos löydän jonkin laajakatseisen kristityn, niin saattaa hyvinkin olla että ääneni saa.