Tuulimyllyjen varjossa

Niinhän se elämä menee, että sitä ei osaa vihata, mistä ei mitään tiedä. Minäkin jopa pidin tuulivoimaa jotenkin lupaavana energian lähteenä, kunnes jouduin sen runtelemaksi ja sitä kautta paneuduin asiaan.  Olin viimeiset vuoteni työskennellyt Jalasjärvellä ja näin suoraan ikkunasta paikkakunnan ainoan tuulimyllyn. Eipä silloin tullut mieleenikään, että nuo härvelit vaikuttaisivat kovin ratkaisevasti elämääni.

Jäin eläkkeelle 2000-luvun alkupuoliskolla ja ostin vanhan talon Kalajoelta, jota siihen aikaa pidettiin kovasti ystävällismielisenä paikkakuntana. Tuntui tosi kivalta rakentaa ja kunnostaa omaa kotia, jonka olin suunnitellut itseni ja vaimoni loppuelämän pesäpaikaksi.  Mukava talohan siitä tulikin.

Kun sitten jäin eläkkeelle vuonna 2008 ja olin ostanut talon joitakin vuosia aikaisemmin, ryhdyin sitä remontoimaan. Tiesin kyllä, että Kalajoelle puuhataan tuulivoimaloita, mutta en osannut arvata, mikä riesa niistä tulee. Myin yksiöni Jalasjärvellä sekä kaksioni Ähtärissä, jossa olin pääosin asunut. Kaikki liikenevät rahat upposivat talon ostoon ja remonttiin. Taloon pääsimme muuttamaan vuonna 2010. Kyllä kai minua ihan täyspäisenä siihen saakka oli pidetty, mutta kun ensimmäinen tuulimylly Kalajoella käynnistyi, alkoi korvissani soida ja unettomuus vaivasi minua. Verenpaine nousi lähes vaarallisiin lukemiin ja pari sairaalareissuakin tuli Ouluun. Sairaalassa sanottiin, että ei minua mikään vaivaa, ja ei todella vaivannutkaan, kun olin päässyt pois tuulimyllyjen vaikutusalueelta. Vuosien varrella alkoivat oireet taas pahentua, ja kun joskus 2017 olin jatkuvasti sairas ja kävelin kuin humalainen, vaikka en käytä lainkaan alkoholia, alkoi tuntua, että nuo pahuksen häkkyrät ovat syypäitä tähän. Käsitystä tuki se, että kun olin hetken pois tuulimyllyjen vaikutusalueelta, niin oireeni hävisivät, mutta palattuani takaisin ne alkoivat melko pian.

Tähän aikaa olimme alkaneet jo ottaa selvää, onko muualla päin maailmaa vastaavia ilmiöitä.  Saatiin pian selville, että portugalilainen tohtori Alves-Pereira oli antanut oireyhtymälle jopa nimenkin, ja Australiassa oli valtio haastettu oikeuteen tuulivoimaloiden aiheuttamasta pahoinpitelystä. Eripuolilla Eurooppaa oli saatu varsin huolestuttavia tuloksia, jotka vähän kerrassaan murentavat tuulivoimayhtiöiden ylivallan.

Me näimme ainoaksi vaihtoehdoksi muuttaa pois pakkakunnalta, sillä vaikka olinkin jo eläkkeellä, en halunnut kuolla teknisen infraäänen aiheuttamaan sairauteen. Osa sairauksista oli muuttunut jo akuutiksi, ja on luultavaa, että saan kantaa niitä hautaan asti. Myös perusterveen vaimoni ylikorkea verenpaine ja tinnitus saattavat olla seurausta Kalajoella vietetyistä vuosista.

Näin siis muualla, mutta tässä ”korruptiovapaassa” maassa uskotaan edelleen voimayhtiöiden sanaan ja kun portugalilainen tohtori Alves-Pereira tuli luennoimaan aiheesta maahamme, ei ainakaan Kalajoella yksikään Kaupungin virkailija tai terveydenhuollosta vastaava katsonut asiakseen tulla kuuntelemaan luentoa. Todennäköinen seuraus olisi ollut se, että myllylupia olisi käsitelty hieman kriittisemmin kuin nyt.

Tiedän, että Kalajoki on muuttotappiokunta ja luultavasti pysyy sellaisena, ellei nyt jo rakennettuja ”tuulipuistoja” aleta purkaa.

Sen verran ohjeistaisin nyt kalajokisia, että älkäähän ihan heti leimatko hulluiksi tuulivoiman vastustajia. Meitä on useita miljoonia tällä maapallolla; tuulivoiman vastustus perustuu faktoihin ja tieteeseen. Tuulivoimamyönteiset nojaavat tietämättömyyteen ja rahaan.

Kummassa ryhmässä haluat seisoa?