torstai 11. heinäkuuta 2013

Mitäs me voittajavaltiot



Sodassa, rähinässä ja muussa rettelössä ei juuri koskaan ole voittajia, sillä näennäinenkin voitto on aina aiheuttanut tappioita ja vähintäänkin ystävien menetyksiä.  Se on olotila, joka ei sankaruutta sisällä, vaikka monet henkilökohtaiset uhraukset sitä olisivatkin.  Sodan aikaiset ja sen jälkeen syntyneet sukupolvet tietävät sodista suunnilleen sen, minkä ovat historiasta lukeneet, mutta henkilökohtaiset muistot puuttuvat.  Henkilökohtaiset muistot varsinaisesta sodasta puuttuvat minultakin, mutta sotien jälkeisen ajan kuponkeineen ja ns. hätäaputöineen muistan hyvin.  Monet tiet on rakennettu tähän maahan ”hätäaputyönä”.

Mitä hätäaputyö sitten oikeasti oli.  Se oli yhteiskunnan kädenojennus niille, joilta itseltään puuttui kyky elättää itsensä. Se oli sitä toimintaa, jota nykyisinkin kaivattaisiin vastikkeettoman auttamisen sijasta. Maassa, jossa on paljon tekemätöntä työtä, olisi vähintäänkin kohtuullista osoittaa työmaa sosiaaliavun pyytäjille, olkoonpa tämä sitten suomalainen tai ulkomaalainen. 


Miksi näin ei tehdä?

Näin ei tehdä siitä syystä, että tuo tosi vaikeita aikoja muistamaton sukupolvi johtaa tätä maata. Se mikä sodassa voitettiin, ollaan valmiit antamaan pois. Itsenäisen valtion merkit, kuten oma raha on jo annettu pois, ja omia rajojakaan ei oikein kunnioiteta, vaan maa, jota venäjä ei voittanut sodassa, myydään nyt rauhan aikana venäläisille, pala palalta. Jotenkin lainsäätäjien pitäisi tämä estää. Kyllä muutkin valtiot, esimerkiksi Venäjä, rajoittavat maan myyntiä vieraan maan kansalaisille. 

Eihän tämä Länsi-Suomessa suuria tunteita herätä, kun täällä meidän karjalaisten asutukseenkin suhtauduttiin hyvin positiivisesti. Haluttiin, että ne puoli miljoonaa pakolaista, jotka olivat menettäneet omaisuutensa sodassa ja sen seurauksena saataisiin asutettua, mutta jonkun toisen maalle.  Ja ruotsinkieliselle alueelle ei missään nimessä, eiväthän he osaa edes kieltä, eikä ruotsalaisten 500 vuotta sitten ryöstämää omaisuutta näin saisi palauttaa suomalaisille.

Iso mies olen, mutta kyllä kyynel oli herkässä, kun kävin syntymäkontujani katselemassa venäläisten ryöstämässä Karjalassa. Voittajavaltiona itseään pitävät, mutta maata eivät ole osanneet hoitaa.

Mikä se voittajavaltio sitten on?

No pitäisihän sodalla joku päämäärä olla sen mielettömyydestä huolimatta. Venäjän päämäärä tässä sodassa oli Suomen valloittaminen ja alistaminen. Suomen päämäärä oli itsenäisyyden pitäminen. Näistä kahdesta sotaa käyneestä valtiosta Suomi oli se, joka pääsi tavoitteeseen.  Oikeasti Suomi siis voitti sodan, vaikka päinvastaisia tulkintojakin on esitetty. Sodan jälkeen kyllä silloinen Neuvostoliitto pyrki alistamaan meitä, mutta se oli vain hävinneen turhautumista. Näin saatiin oma kansa uskomaan, että sota on voitettu.

Älkää nyt hyvät ihmiset antako Kataisen ja kumppaneiden viedä tätä maata meiltä. EU:ssa vallitsee aivan vieras kulttuuri, jonka kanssa meillä kilteillä suomalaisilla ei ole paljonkaan tekemistä. Käykää vaikka Italiassa. Kreikassa tai Espanjassa katsomassa; monet meistä ovatkin käyneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti