Nappulaliiga

Joskus tuntuu varsin ihmeelliseltä, että vielä 70-luvulla valtaosa suomalaisista piti Suomea rikkaana maana. ”On lottovoitto syntyä Suomeen.”  Silloin alkoi kuitenkin Suomen alasajo, valtaan päässeen nappulahallituksen voimin. Myöhemmin STS-pankin tappanut Ulf Sundkvist oli opetusministeri, ja sai kun saikin ajettua läpi ajatuksen peruskoulusta, josta periaatteessa kaikki saivat kirjoittaa ylioppilaaksi riippumatta siitä mitä osasivat. Aluksi ei kaikki tahtonut onnistua, mutta kun vaatimustaso laskettiin riittävän alas, niin johan systeemi toimi. Myöhemmin hävitettiin teknilliset koulut ja poistettiin teknillisten oppilaitosten pakolliset ennakkoharjoittelut. Sillä keinolla saatiin paljon osaamattomia insinöörejä, joita ei kukaan halua työllistää. Tästä ei tosin 70-luvun nappulahallitusta voida enää syyttää, mutta sanokaa nyt sitten mitä tahdotte, niin kyllä tämä kehitys silloin alulle pantiin. Tämä nykyinen nappulahallitus tuskin pystyy parempaan ja edelleen peräänkuulutankin jonkinasteista pätevyysvaatimusta myös poliittisille päättäjille. Tämä koskee niin kunnallispoliitikkoja kuin ministerejäkin.

No mitä tämä nykyinen hallitus sitten on tehnyt? Ei oikeastaan mitään järkevää, mutta touhunnut kovasti ihan niin kuin vanhanajan kansakoulunopettajat konsanaan, joilta kysyttiin neuvoa kaikenlaisissa asioissa. Tämän roolin tuntuu Urpilainen hyvin omaksuneen, sopiihan se hänen koulutukseensakin. Hänen osaamisalueeseen tuskin kuitenkaan kuuluu kansantaloustiede, tai vielä vähemmän taloustiede yleensä. Näiden alojen ylin päätöksentekijä hän kuitenkin on. Toinen Suomen kansan yleisiin talousasioihin ja elämään vaikuttava nappulaliigalainen on Jyrki Katainen, jonka hihojen käärimis -sanontaansa koko hallitus nykyisin hokee, aivan kuin Suomen kansan talous olisi pelkästään hihojen pituudesta kiinni.  Tosiasia on, että olivatpa hihat kääritty tai ei, jos koko ajan tehdään vääriä asioita, olisi parempi että ei tehtäisi yhtään mitään.  Parempi on olla laiska ja viisas, kuin tyhmä ja ahkera. Tyhmyys on kuitenkin ominaisuus, jota viisaammat pyrkivät käyttämään hyväkseen, ja se saattaa joskus aiheuttaa suurta vahinkoa laajalle ihmisryhmälle.

Poliittinen tilanne nyt ei sitten ainakaan ole parantunut. Kyllä me perussuomalaisetkin saamme jonkun verran katsoa peliin, vaikka se ei ihan kaikkien jäsentemme tapana olisikaan.  Niin, olen perussuomalainen siitäkin huolimatta että en hyväksy kaikkea mitä puolueen nimissä tehdään. Perussuomalaisuus on syntynyt SMP:n aatemaailmalle, jonka eräs periaate on rehellisyys. Rehellisyys ei synny sillä, että itse sanomme olevamme rehellisiä, vaan se osoitetaan omilla toimilla.  Olen tehnyt aloitteita rikollisten kitkemiseksi puolueen piiristä.  Puoluesäännöt ovat hyvä alku sille, mutta kyllä peräänkuuluttaisin myös hieman siviilirohkeutta selkeistä rikoksista tuomittujen erottamiseksi puolueen piiristä, sillä ennemmin tai myöhemmin nämä aiheuttavat vahinkoa nyt hyvin suositulle puolueelle. Tällä en toki tarkoita niitä kansanedustajia jotka ovat saaneet sakkoja lähinnä mielipiteittensä vuoksi, vaan todellisia rikollisia.  Joku on joskus väittänyt, että se ja se rikos on jo vanhentunut. Sen verran oikeusoppia olen lukenut, että jotkut rikokset voidaan kyllä hyvittää, mutta mikään rikos ei koskaan vanhene.

Syyteoikeus on se joka vanhenee, mutta esimerkiksi rikoksenuusintatapauksissa huomioidaan yleensä nekin rikokset, joiden syyteoikeus on vanhentunut jo vuosia sitten.

Pidä Suomi siistinä ja perussuomalaisuus tosi puhtaana.