Muutosvastarintaa?

Olenhan minä niin usein kirjoittanut hieman negatiiviseen sävyyn muutoksista, että ei olisi ihme, jos joku pitäisi minua muutosten vastustajana.  No tavallaan olen sitä, sillä jonkinlainen kansallissairaushan meillä on tehdä muutoksia muutosten vuoksi. Kaikkihan me varmasti vielä muistamme ajan, jolloin meillä oli maaherra, lääninhallitus ja lääni.  Vanhempi väki muistaa varmasti myös lääniuudistuksen ja sen, kuinka läänien rajoja ja nimiä muutettiin. Taidettiin perustaa muutamia läänejä lisääkin. 

Olin varmasti liian nuori tajutakseni, mistä on kysymys, ja nyt sitten ole liian vanha ymmärtääkseni miksi.  Toki jotenkin oli perusteltavissa, että syntyi Keski-Suomen lääni ja Jyväskylä nypättiin pois Vaasan läänistä, sillä eihän monikulttuurisia jyväskyläläisiä mitenkään voinut verrata yks’totisiin ja kaksikielisiin vaasalaisiin. En kuitenkaan jaksa ymmärtää, mitä muuta vikaa tuossa läänijärjestelmässä oli, sillä selkeästi nyt ollaan pyrkimässä samaan systeemiin hieman eri nimikkeellä.  Juuri tämä on se asia, jota vastustan.  Muutoksia muutoksen vuoksi. Kuinkahan moni meistä edes tietää, mitä eroa on läänillä ja maakunnalla - siis paitsi nimi.  Voi olla, että rajatkin hieman vaihtelevat, mutta jokseenkin samoista ”hallintohimmeleistä” on kyse. Maaherrat kantavat nyt nimitystä maakuntajohtaja, mutta taitaapa tehtävätkin olla ihan samoja.  Menneinä aikoina epäsuosituista poliitikoista päästiin eroon työntämällä ne maaherroiksi, kun ei kaikille riittänyt pääjohtajan paikkoja valtion yrityksissä.

Jos meidän läänijärjestelmässä oli joku vika, miksi sitä ei yksinkertaisesti vain korjattu, vai oliko siihen sittenkin joku poliittinen syy?  Pitkän työurani aikana olen ollut monissa yrityksissä, eikä tuo menettely nyt aivan vieras ole liikemaailmassakaan, puhumattakaan oppilaitoksista ja vastaavista.  Organisaatio pitää uudistaa määrätyin välein, vaikka siihen ei oikeaa tarvetta olisikaan. Ehkä siinä päästään eroon epämieluisista työntekijöistä, tai sitten vain halutaan vaihtelua.  Ainakin se vie todella paljon aikaa ja energiaa.  Muutaman vuoden päästä asia sitten unohtuu, ja joku keksii taas uudelleen vanhan organisaation.  Näinhän toimii meidän maakuntamalli. 

Sote-uudistuksessa on paljon samoja elementtejä. Pääsääntöisestihän meidän terveydenhuoltojärjestelmämme on toiminut kohtalaisen hyvin.  Viiveitä toki on ollut ja muutamia muitakin pikkuvirheitä, mutta uskon, että ne olisivat ollut korjattavissa paljon nykyistä pienemmälläkin rähinällä. Varmasti kuitenkin paljon pienemmin kustannuksin.

Kun synnynnäinen ihmettelijä olen, olen myös ihmetellyt sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistämisellä samaan ”sote-soppaan”. Kyllä ne minun mielestäni ovat kaksi ihan erillistä alaa, vaikka yhtymäkohtiakin löytyy.  Kaikilta elämän aloiltahan yhtymäkohtia löytyy, kuten sosiaali- ja leipomoalatakin. Jos et pysty ostamaan leipää, tarvitset sosiaaliapua.

Edelleen vetoan vanhaan fraasiini ei muutoksia muutosten vuoksi” ja ”suutari pysyköön lestissään”.  En oikein usko, että samalla hepulla on pätevyyttä tänään sosiaali- ja terveysministeriksi, mutta huomenna puolustusministeriksi ja ylihuomenna kenties liikenneministeriksi. Pahinta kaikessa, että joskus näitä tehtäviä hoitaa joku, jolla ei ole pätevyyttä yhtään mihinkään.  

 Läänit 1947–1960
1. Turun ja Porin lääni
2. Uudenmaan lääni
3. Oulun lääni
4. Mikkelin lääni
5. Vaasan lääni
6. Kuopion lääni
7. Kymen lääni
8. Hämeen lääni
9. Ahvenanmaan lääni
10. Lapin lääni 

Läänit 1960–1997
1. Turun ja Porin lääni
2. Uudenmaan lääni
3. Oulun lääni
4. Mikkelin lääni
5. Vaasan lääni
6. Kuopion lääni
7. Kymen lääni
8. Hämeen lääni
9. Ahvenanmaan lääni
10. Lapin lääni
11. Keski-Suomen lääni
12. Pohjois-Karjalan lääni