Mustaa maalia

Tokihan tasavaltamme päämieheltä voidaan kohtuudella vaatia nuhteettomuutta, mutta kyllä minäkin ihmettelen hälyä, joka Laura Huhtasaaren lopputyöstä on julkisuuteen nostettu. Plagioinnit ja pienet oikaisut ovat olleet varsin yleisiä yliopistojen alemmantasoisissa lopputöissä.  Alemmantasoisella tarkoitan lähes kaikkia töitä, jotka ovat muuta kuin tohtorintöitä. En todellakaan ole Huhtasaaren kannattaja, vaan pidän hänen ehdokkuuttaan lähinnä pelleilynä, sillä käsitykseni mukaan hän on ehdokkaista ainut, joka ei täytä millään mittarilla presidentille asetettavia vaatimuksia.

Mustamaalaukseen tarvitaan mustaa maalia, jota politiikassa kyllä varsin yleisesti käytetään. Muistan hyvin, mitä pahat kielet kertoivat aikoinaan Paavo Väyrysen väitöskirjasta. Törkeimmät jopa väittivät, että Paavo Teetti koko kirjansa jollakin ulkopuolisella taholla.  No sitä en tiedä, enkä ota siihen kantaa, mutta toki pidän sitä mahdollisena ja oletan, että politiikan historiassa löytyy varmasti muitakin, joilla ei ihan puhtaat jauhot pussissa ole.  Minun mielestäni vain tuon mainitun väitöskirjan loppukaneetit menivät hieman metsään.  Jos oikein muistan, niin siinä todettiin, että Neuvostoliitto on suurvalta ja tulee aina sitä olemaan.  Tässä tapauksessa tuo ”aina” taisi kestää yhtä kauan kuin juopon ikuisuus tämän manaillessaan krapulassa, että ei ikinä enää ota viinaa.  Sellaista se elämä on.

Kyllä kai todellisuudessa noiden molempien ehdokkaiden heikkous on ihan muualla kuin noissa opinnäytetöissä.  Väyrysen totuus on hieman venyvä ja Huhtasaari ratsastaa väärillä hevosilla.  Laura antaa ymmärtää, että hän on uskovainen, vaikka käyttäytyy kuin pelsepuupi. Ei kukaan kristitty voi suhtautua noin tylysti apua tarvitseviin lähimmäisiin… siis toisiin ihmisiin.

Samapa tuo, kumpaakaan en huolisi Suomen presidentiksi, kaikkien muiden kanssa voisin elää.

Kun ihminen hakee johonkin korkeaan virkaan, on oletettavissa, että hänen taustansa joutuu kovan kritiikin alle.  Se vaan on niin, jos lähtee vaikkapa presidenttikilpaan mukaan.  Jos vähänkin aihetta tai epäilystä on, niin voidaan olla melko varmoja siitä, että joku löytää purkillisen sitä mustaa maalia ja alkaa sillä sivellä, joten syytä on varautua kovaankin ryöpytykseen.  Jos sinun profiilisi ei sovi johonkin tehtävään, älä pyri siihen, sillä pahimmassa tapauksessa menetät loputkin uskottavuudestasi. Toivottavasti ei käy niin, että menetät muodollisen pätevyytesi vaikkapa opettajan työhön.

Uskon kyllä, että minun diplomityöni kestää kovankin tarkastelun, vaikka ei mielestäni kovin hääppöinen ollutkaan. Muitakaan luurankoja tuskin kaapeistani löytyy, mutta varmasti varovainen olisin, jos presidentiksi pyrkisin.  Veisivätköhän eläkkeeni, jos onnistuisin pääsemään?

 

”Suutari pysyköön lestissään”, mutta jos edellytyksiä on, niin mikäpä siinä.