Eduskunnan kummajaiset

Väitetäänhän sitä, että Suomen eduskunta on läpileikkaus yhteiskunnasta.  No oikeasti ei ihan näin ole, onneksi, mutta kyllä siltä löytyy runsaasti ihmisiä, joilla on ”matti meikäläisen” heikkouksia, ilman sanottavia ansioita. Ansioilla minä tarkoitan jonkinasteista pätevyyttä tai muuta toimintaa yhteiskunnan hyväksi. Annoin juuri kertoa itselleni, että monessa maassa tämä on estetty tavalla tai toisella, joten kaikenmaailman sahureita ei edes ehdokkaiden joukosta löydy. En minä nyt aivan suurena munauksena pitäisi, vaikka kansanedustajan korkeaan virkaan olisi olemassa joku pätevyysvaatimus, aivan kuten on liike-elämässäkin. Siis pelkkä julkisuus ei saisi riittää, sillä julkisuutta voidaan hankkia niin monella tavalla.

Julkisuuden hankkijoista löytyy niin monia surullisiakin esimerkkejä. Meillä on ollut ehdokkaana moninkertaisia pankkiryöstäjiä ja vankikarkureita. Kymmenet ”julkkikset” ovat juosseet tai kävelleet eduskuntaan. Moni on päässyt sinne hiihtämällä tai jopa seisomalla jääkiekkomaalin edustalla. Joillekin rittää pelkkä ulkonäkö tai laulutaito, ja jos olet jotenkin keplutellut nenäsi TV-ruutuun, olet oikea ääniharava. Kysyn vain, että onko meillä varaa siihen?

Jopa yksityiset firmatkin kirjoittavat työpaikkailmoituksiinsa, että vaatimuksena ”tehtävään sopiva tutkinto”.  Olisiko tuo vaatimus liian raskas meidän kansanedustajillemme?  Jotenkin minä uskon, että eduskunnan päätöksistä tulisi hieman järkevämpiä, mutta onkohan sellainen mahdollista?  Epäilen, sillä nykyinen eduskunta, jonka asiasta tulisi päättää, koostuu suurelta osalta noista ”tolleroista”. Ehkä helpompi askel olisikin säätää nuo pätevyysvaatimukset hallitukselle. Ei kai olisi mahdotonta asettaa jokaiselle ministerille vaatimusta oman alansa koulutuksesta ja kokemuksesta. 

Pöh.. Mikä se sellainen sosiaali – ja terveysministeri on.  Nehän ovat kaksi ihan eri alaa. Ei taida olla edes ainut ”yhdistelmävirka”.

Suomi ylpeilee maailman parhaalla koulutuksella, joka ei ole edes totta.  Miksi me emme halua ylpeillä maailman pätevimmillä päättäjillä.  Ei laulaminen ja hiihtäminen tietenkään saa olla este eduskuntaan pääsemiselle, mutta ei se myöskään saisi olla ainut ansio. 

Tuskinpa asiantuntijat harrastaisivat nykyistä energiapolitiikkaa, tuulivoimatukia ei maksettaisi, eikä eduskuntaan päästäisi toduudenvastaisilla väitteillä. Puolueeton asiantuntija ei suostu vääriin väitteisiin eikä anna johtaa itseään harhaan.  Kyllä nuo arvot ovat meille tärkeitä, kunhan opimme luottamaan tilastoihin ja totuuteen enemmän kuin johonkin luistelijaan.