tiistai 30. tammikuuta 2018

Kansa joka pimeydessä vaeltaa


Oliko se Hietanen, joka Tuntemattomassa sotilaassa sanoi: ”Mä olen ku klapil päähän lyöty”, ihmetellessään jotakin?  Klapil päähän lyöty olen minäkin kuunnellessani suomalaisten analyysejä terroriteoista.  Suomessa on tapahtunut useita kouluampumisia. Hyvinkäällä ammuttiin summittaisesti ihmisjoukkoon ja tapettiin viattomia ihmisiä; samoin kävi Imatralla, jossa ilman mitään näkyvää syytä ammuttiin ravintolasta tulevia ihmisiä. Myös itäsuomalainen sarjahukuttaja todettiin hieman vinksahtaneeksi.  Noiden tapausten lisäksi on yksittäisiä tappoja siellä täällä.  Ei siis ihme, että suomalaisia pidetään yhtenä maailman väkivaltaisimmista kansoista. Nuo kaikki tekijät ovat siis suomalaisia.

Kun Suomen ylikireän turvapaikkapolitiikan takia joku nuorimies Turussa pimahtaa, aletaan puhua terrori-iskusta ja koko maan turvallisuusvalmius asetetaan korkeammalle tasolle. Ainahan tämä on ollut turvaton maa, sillä täällä asuvat suomalaiset, tuo väkivaltainen kansa. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, ei oikein tunnu tosiasioita näkevän.  On totta, että kun hermo pettää, on ympäsristö vaarassa, pettipä se hermo ulkomaalaiselta tai suomalaiselta, siinä tuskin on paljon eroa.

En minä koskaan kovin kaukana Suomesta ole elänyt, mutta 60-70-luvulla kuitenkin Ruotsissa. Jokainen, joka noihin aikoihin oli elintasopakolaisena läntisessä naapurissamme, muistaa varmaan elämää siellä.  Varsinkin kielitaidottomat suomalaiset kokivat kohtelun hyvinkin rasistiseksi, ja näitä pimahtamistapauksia sattui silloin tällöin. Ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, kun jouduin rauhoittelemaan väkivaltaista suomalaista Oskarshamnin keskustassa.  Ehkä eivät ruotsalaisetkaan aivan synnittömiä olleet, mutta kyllä alkusyy löytyi lähes aina suomalaisista, ja lehdet kirjoittivat ”En finne igen”. 

Rinta rottingilla me suomalaiset julistamme rakentaneemme ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan.  Varmasti siirtolaiset tekivät siinä oman osuutensa, mutta minun aikanani siellä oli kyllä myös jugoslaaveja, kreikkalaisia, turkkilaisia ja bulgaareja.  Varmasti nämä siirtolaisjoukot omalta osin auttoivat talouskasvussa, mutta eiköväthän suurimman osan tehneet kuitenkin ruotsalaiset itse.

Näin on käymässä Suomessakin. Kun lusikalla syötetyt suomalaiset eivät halua mennä töihin sinne, missä töitä on, tekevät ulkomaalaiset nuo matkat. Samoin ulkomaalaiset tekevät myös ne työt, jotka eivät suomalaisille kelpaa. Se nyt vaan näyttää olevan niin, että me emme näe niitä satoja maahanmuuttajien perustamia yrityksiä, jotka työllistävät myös suomalaisia.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että hieman löysempi turvapaikkapolitiikka lisäisi vielä tätä kehitystä ja maassa olisi kaikilla hyvä olla.  Ihan kipeäksi olin tulla, kun pieni mutta äänekäs lauma hehkutti Laura Huhtasaaren nimeen rajojen sulkemista. Ehkä me suomalaiset pelkäämme, että Trumpin politiikkaa vastustavien tavoin joudumme sanomaan ”siirtolaiset ovat tämän maan rakentaneet.”

Tottahan se, että Karjalan pakolaiset eivät ihan ulkomailta tulleet eivätkä toki yksin nostaneet tätä maata, mutta varmasti olivat hyväksi avuksi firmoineen kaikkineen. Parhaiten menestyneet maat kai Euroopassa ovat Sveitsi ja Saksa.  Sveitsissä joka neljäs asukas on ulkomaalainen ja Saksassakin asuu heitä noin kahdeksan miljoonaa.

Suomi tuskin pääsee tuohon kehitykseen mukaan, sillä Suomen muuttovirta on kulkenut väärään suuntaan.  Ulkomailla asuu lähes kaksi miljoonaa suomalaista, rakentamassa milloin minkin maan hyvinvointia.  Tuskinpa tämä kuninkuusravien yleisömäärän kokoinen Suomeen saapunut maahanmuuttajien joukko pystyy tuota lovea täyttämään.  Ei, varsinkaan kun meillä ei oikein ole mitään vetovoimatekijöitä, ja liian suuri osa kansasta on rasistista.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, saa ihan itsekseen kompuroida.    

Kuvakaappaus: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ville-ranta-iskun-jalke-1



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti