Kauhuskenaario

 Kun viime aikoina on puhuttu paljon Suomen turvallisuusuhista, en oikein voi olla sotkeutumatta tähän soppaan.  Makasin pitkään valveilla miettimässä, mikä olisi se tapaus, joka oikeasti olisi vahingoksi maallemme, en nyt ihan välitöntä vaaraa löytänyt, sillä todennäköisyys, että jotain mullistavaa tapahtuisi, on melko pieni.

Jos Venäjä pyrkisi valloittamaan Suomen, on se kai nykyhetken vaaroista suurin, sillä tuo arvaamaton naapuri on ennenkin osoittautunut naapureilleen riesaksi ja purkanut aggressioitaan etukäteen heikommiksi arvioimiinsa valtioihin.  Suomen kanssa välit ovat kuitenkin nyt sen verran hyvät, että ehkä todennäköisyys idän uhasta on todella pieni.  On kuitenkin muistettava, että Neuvostoliitto aikoinaan yritti Suomen valloitusta ja poltti sormensa, joten ehkä jonkinlainen vaaramomentti on olemassa. 

Idän vaaraakin pienempi onnettomuustodennäköisyys on ydinonnettomuudella, sillä maanjäristykset tällä alueella ovat todella harvinaisia ja Suomen säteilyturvakeskuksen vaatimukset sen verran jämeriä, että kyseinen onnettomuus lienee mahdoton käytännössä.  Tuskinpa tuulimyllytkään varsinaisia onnettomuuksia aiheuttavat, mutta saattavat kyllä pilata osan maasta asuinkelvottomaksi.  Tästä on käytännön kokemusta ihan omasta takaa.

Tuskinpa maahanmuuttokaan kovin suuri turvallisuusriski on, sillä hulluja on meillä ihan omasta takaa.  Imatran ampumavälikohtaus ja monet kouluampumiset ovat kyllä huomattavasti rankempia juttuja kuin Turun puukotustapaus, joka todennäköisesti aiheutui Suomen liian tiukasta linjasta turvapaikanhakijoita kohtaan.  Pimahti raukka.  Kovin sisäsyntyisiä ovat oikeat turvallisuusriskimme, ja on todennäköistä, että mikään ulkopuolinen tekijä ei uhkaa nousta lähellekään pelkän liikenteen tasoa.

Oikeat riskimme eivät siis ole sota, terrorismi tai ydinonnettomuus. Meidän suurin uhka on typerä politiikka, joka saattaa johtaa tämän ns. hyvinvointivaltion näivettymiseen. Kun jonkinlainen suuntaus nousuun on saavutettu, kiskaisee ammattiyhdistysliike maton alta ja vasemmisto-oppositio hurraa. Se nyt vaan on suomalainen tapa, että sahataan sitä oksaa, jolla istumme.  Kun me emme ole onnistuneet, ei kukaan muukaan saa onnistua.

Kun olin asennoitunut tässä riskianalyysissäni riittävän pitkälle, totesin että kai jotenkin selviydymme, sillä lujasti uskon, että kansan enemmistö puolustaa kuitenkin tätä maata. Uskon, että nuo poliittiset kauhuskenaariotkaan eivät koko laajuudessaan pääse toteutumaan.   Todella kauhea ajatus olisi, jos Laura Huhtasaaresta tulisi presidentti ja Jussi Halla-aho olisi pääministeri.  Silloin koettaisiin varmasti se oikea pakolaistulva, kun suomalaiset rynnisivät ulkomaille. 

Kyllä minäkin arpoisin, menisinkö Viroon vai Ruotsiin. Molemmissa maissa olen asunut, joten ihan turvattomaksi en oloani tuntisi kummassakaan naapurissa. Tiettävästi niissä ei ainakaan ole rikollista pääministeriä.  Onni kuitenkin on, että tuon skenaarion toteutuminen ei ole edes mahdollisuuksien rajoissa.  Tuskin tämä kansa aivan kokonaan pimahtaa.