Valittamista täälläkin

 

Jyväskylä

Kun on kova valittamaan, niin aina löytyy valittamista, jopa täältä Jyväskylästäkin, jota kuitenkin pidän parhaana paikkana kaupunkien sarjassa. En minä oikein osaa sanoa, voitiinko edellistä asunkuntaani Kalajokea edes kaupungiksi sanoa, mutta olihan sillä sellainen nimi kuitenkin. 

Jossakin vaiheessa maalaiskyliä nimettiin kaupungiksi, niin että menetin sen saavutukseni, jonka olin joskus ottanut päämääräkseni: käydä kaikissa Suomen kaupungeissa ihan vain käymisen vuoksi. Toki varsin pieniä paikkoja oli jo silloin kaupunkien luettelossa, mutta kaikki ne täyttivät selvästi kaupunkien tunnusmerkit. Samaa ei voida sanoa enää ”kaupunkiuudistuksen” jälkeen syntyneistä uusista kaupungeista.  Nyt olen sitten ottanut tavoitteekseni kiertää kaikki Euroopan pääkaupungit, mutta en enää vanno niin tekeväni. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, vaikka olenkin jo selvästi yli puolivälin, niin matkaa vielä on. Jopa Islannin pääkaupunki puuttuu listaltani, mutta jos Jumala suo, niin tuon puutteen korjaan vielä kuluvana vuonna.

Oikeasti tämän kirjoitukseni aihe on kuitenkin nykyisen kotikaupunkini Jyväskylän kritisointi. Varmasti sopii monien muidenkin kaupunkien johdon mietittäväksi. En mitenkään usko, että ainut kelvollinen rakennusmaa on ihan kaupunkien keskustassa. Ihmiset kyllä asuisivat mielelläänkin hieman kauempana keskustasta, jos edes johonkin saisi autonsa tullessaan asioimaan. Niinpä onkin käynyt, että keskustan liikehuoneet näyttävät tyhjentyneen ja liikkeet siirtyvät Seppälään tai muihin lähiöihin, joista joku nousee uudeksi keskustaksi, kunnes myös niille tulee kantakaupungin kohtalo.

Eikö jo nyt olisi viisaampaa siirtää asuntorakentaminen kantakaupungin ulkopuolelle ja raivata kaikki mahdollinen tila pysäköintipaikoiksi. Olen varma, että myös keskusta heräisi henkiin tämän jälkeen.

Melko pian syntymäni jälkeen minusta tuli Jyväskylän asukas, mutta muutin täältä opiskelun ja työn takia pois 60-luvun puolivälissä. Kun nyt palasin tänne viettämään eläkepäiviäni, oli kaikki muuttunut. Kauniita taloja oli hävitetty ja tilalle rakennettu ihmisten säilömiseen tarkoitettuja kivimöykkyjä. 

Selvää on, että viidessä vuosikymmenessä asiat muuttuvat, mutta onko niiden pakko muuttua huonompaan suuntaan!  On selvää, että kaupungissamme valtaa pitävät vihreät vastustavat yksityisautoilua, mutta niin se vain on, että ihmiset liikkuvat autoilla ihan vihreistä riippumatta. Tässä on kai kuitenkin lausuttava myös kiitoksen sana. Jyväskylän julkinen liikenne toimii erinomaisesti, vaikka minä en ole oppinut vieläkään, kahden vuoden jälkeen, sitä käyttämään.

Ehkäpä kannattaisi jonkun valtuustopuolueen tehdäkin aloite, että esimerkiksi eläkeläiset saisivat ilmaiset bussimatkat.  Ei meitä niin paljon ole, eikä edes monia matkojakaan tehtäisi niin, että ei se vaikuttaisi paljonkaan yhtiön tulokseen.  Tuo bussin väri voisi vaikkapa olla jonkinlainen vihje.  ”Punikeistahan” tässä kaupungissa on päästy jo näköjään eroon, luojan kiitos. Vieläkö joku edes muistaa niitä?

Ihan kiva tässä kaupungissa on asua, enkä ihan ihmeenä pitäisi vaikka rupeaisin tavalla tai toisella vaikuttamaan kunnallispolitiikassakin, sillä turha kai täällä blogissa on räksyttää, jos ei ole muuta sanomista.

Tykkäsin aikoinani Jyväskylästä ja tykkään edelleenkin. Täällä oli paljon kavereita ja ystäviä. On varmaan edelleenkin, mutta ovat niin vanhentuneet, että eivät enää tunne minua.

Jos joku sattuu muistamaan, niin minulla on kyllä profiili facebookissa ja vilkaisen sitä aina joskus.  Nykyisin kyllä vähän harvemmin käyn siellä, kun en oikein some-sodasta innostunut ole.