sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Voiko tämä olla edes totta?

Kieltämättä olen vastustanut tuulivoimaa siitä lähtien, kun itse sairastuin vibroakustisen oireyhtymän oireisiin, joista tohtori Alves-Pereiran tutkimusryhmä on yrittänyt koko maailmaa varoittaa.  Kyllä minä suuresti ihmettelen, että voiko olla totta, että sadoista sairastumistapauksista huolimatta Suomessa vain hyssytellään asiaa ja oireisiin sairastuneet leimataan joko kokonaan hulluiksi tai vähintään luulotautisiksi.  Eivät ihmiset jätä kotiaan pelkän luulotaudin takia, vaan kyllä siihen täytyy olla oikeita oireita.  Henkilökohtaisesti en itsekkään uskonut noihin oireisiin ennen kuin ne todella iskivät minuun, ja jouduimme jättämään omasta mielestäni kauniin omakotitalomme Kalajoelle.   


 

Tämän jälkeen olen sitten tutustunut myllyihin ja niiden vaikutuksiin sekä fysiikkaan että taloustieteeseen nojaten. Rikoslakia en ole vielä kaivellut, mutta olen vakuuttunut, että sieltäkin löytyisi jotain sanottavaa.
 
En tiedä missä vaiheessa uhkailu, kiristys ja lahjonta muuttuu rikokseksi, mutta luotettavalta taholta olen kuullut, että kaikkea tuota on käytetty tiettyyn päämäärään pääsemiseksi.

Uskomattomalta tuntuu myös väite, että joku maakunnallinen lehti on lupautunut suoranaiseen vaikenemiseen ja valehteluun tuulivoimaa koskevassa kirjoittelussaan.
En todella tiedä onko se totta, mutta kyllä se hyvin sopisi siihen kuvaan, joka minulla on tuulivoimayhtiöiden toiminnasta.

Niin ilmeinen on tuon tuulivoiman hyödyttömyys, kalleus ja vaarallisuus, että en usko olevani ainut korkeasti koulutettu insinööri, joka tuntee totuuden. Osa on tietysti tuulivoimayhtiöiden palveluksessa, ja osa vaiennetaan muilla keinoin.  Ihan vain mielenkiinnon vuoksi kysyn, missä on kannattavuuslaskelmien raja?  Kuka rakentaa ne ”oikeat” voimalaitokset, joita tarvitaan sähkön saamiseksi silloin, kun ei tuule, sillä sähkön kulutus ei taida noudatella tuulenpuuskia. 

Vaikka kaikki tuulimyllyt seisoisivat, sähköä tarvitaan suunnilleen vakiomäärä, joten oikeaa sähköäkin tarvitaan vähintään tuulivoiman verran lisää.

Haitoista puhuttaessa tuulivoimayhtiöiden lobbarit hämäävät puhumalla melusta ja roottorien alhaisista pyörimisnopeuksista.

Varsinaisesta melustahan ei olekaan kysymys, vaikka toki sekin joskus voi häiritä. Varsinainen haitta aiheutuukin ilman värähtelystä ja äänistä, joita ihmiskorva ei voi kuulla, mutta jotka vaikuttavat elimistöömme. 

Toinen hämäys on puhe roottorin verkkaisesta pyörimisnopeudesta.

Roottorin pyörimisnopeudella ei oikeasti ole mitään merkitystä, mutta olen itse laskenut, että ihan kohtuullisella nopeudella pyöriessään myllyn lavan kärki liikkuu lähes 200 km tunnissa, ja se on jo varsin merkittävä nopeus. Yhden kierroksen aikana lapa liikkuu noin puoli kilometriä, eikä kierros todellakaan kauan kestä.

Kun en kuulu tuulivoimayhtiöiden sisäpiiriin, olen joutunut tyytymään luotettavana pitämiini tietolähteisiin sekä omiin havaintoihini. Aivan varma on, että jos kansan tuki tuulivoimalle lopetetaan, ei yksikään mylly kannata.

Puolalaisten lehtitietojen mukaan Puola on ensimmäisenä Euroopan maana päättänyt purkaa kaikki tuulivoimalat vuoteen 2035 mennessä. Samaan suuntaan näyttävät mielipiteet menevän myös muutamissa muissa Euroopan maissa, vaikka varsinaisia päätöksiä ei vielä olekaan tehty.

On totta, että tekniikka kehittyy, mutta tärkein tekijä - tuuli - ei muutu juuri mitenkään.  Jos joku Don Quihote taistelikin tuulimyllyjä vastaan, niin nykyiset tuulivoimayhtiöt näyttävät käyvän yhtä epätoivoista taistelua tuulimyllyjen puolesta.
Rehellisin keinoin he eivät voi voittaa, sillä tuulta me yksinkertaisesti emme voi säädellä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti