Huono poliitikko?

Olen lähes pienen ikäni ollut mukana politiikassa, mutta kun minulla ei ole ollut oikein kiipijän luonnetta, olen ollut aina enemmän ”juoksupojan” roolissa. Pari kertaa olen paikallisvaaleissa ollut ehdolla, mutta toisella kertaa en edes äänestänyt itseäni, koska katsoin, että en kuitenkaan olisi riittävän aktiivinen, jos tulisin tehtävään valituksi.

Entisenä nyrkkeilijänä olen kyllä kovaan peliin tottunut, mutta nyrkkeily on kaikin tavoin rehellistä. Ihan aina ei samaa voi sanoa politiikasta, sillä kyllä se useimmiten on sääntö kuin poikkeus, että totuutta hieman vääristellään tai ainakaan ei kerrota mitalin toista puolta.

Kun poliittisissa tilaisuuksissa on mukana toreilla ja taruilla, joutuu väkisinkin seuraamaan myös toisten puolueiden tapahtumia samalla torilla. Vaikka olen päättänyt, että en mollaa toisia puolueita, käy kiusaus joskus melkein ylivoimaiseksi.

En ole ”takinkääntäjä”, mutta joskus vain on käynyt niin, että puolue on ikään kuin mennyt alta pois.  Toki lapsena olin mukana Kansallisissa nuorissa ja sen porukan jätin, kun oma ymmärrykseni alkoi kasvaa. Tuskinpa siinäkään kukaan mitään takkia käänteli, enhän tuohon porukkaan liittyessäni edes ymmärtänyt politiikasta mitään.

Myöhemmin liityin SMP:n opiskelijajärjestöön, ja silloin kyse toki oli jo ideologiasta ja Veikko Vennamon ihailusta.  Pidin Vennamon lausahduksista ”kyllä kansa tietää” ja ”rötösherrat kuriin”. Nykyisin ymmärrän, että ei kansa aina tiedä, mutta näistä rötösherroista tuskin kukaan tykkää. Jotkut puolueet ovat ottaneet jopa vaalilistoilleen tuomittuja rikollisia.  Kyllä meidän sen verran tulisi maamme oikeusjärjestelmään kunnioittaa, että emme vähättele rikoksia ja ainakin pyrimme pitämään puhtaana poliittisen järjestelmämme.

Ei ”takinkääntäjä” aina ole mielipiteen muuttaja, eikä puolueen vaihtaja välttämättä ”loikkari”.  Toki meillä jokaisella joskus voi mielipidekin muuttua, kun tosiasiat alkavat selvitä. Näinhän minulle paljon puhutussa maahanmuuttoasiassa kävi. En toki koskaan ole ollut kovin maahanmuuttovastainen, mutta tietyin varauksin siihen suhtauduin. Kun nyt sattuneesta syystä olen päässyt tutustumaan maahanmuuttajiin, on koko asenteeni muuttunut. Varmasti se on luettavissa myös monista kirjoituksistani, mutta kyllä minä hieman itsenikin yllätin, kun eräälle maahanmuuttaja ryhmälle pitämäni puheen päätin sanoihin ”tervetuloa Suomeen ”.

Varmasti se vähän oudolta tuntui entisen ”persun” suusta, mutta kyllä se tuli sydämestä, sillä todella hyvin ymmärrän, kuinka paljon tämä kuihtuva maa heitä tarvitsee.

Jos nuo Kansalliset nuoret nyt sitten jätetään pois, niin olen ollut kolmen puolueen jäsen, SMP, Perussuomalaiset ja nyt siis Sininen tulevaisuus.  

Koko tämän viisi vuosikymmentä kestäneen vaellukseni aikana en ole kertaakaan vakaumustani joutunut muuttamaan, vaan aina on käynyt niin, että puolue on tavalla tai toisella hävinnyt alta. SMP on kuollut ja kuopattu, mutta en nykyisten ”persujen” rasistisia mielipiteitäkään voi hyväksyä. Tuskin muutenkaan voisin olla mukana puolueessa, jonka puheenjohtaja on tuomittu rikollinen.

Jokaisessa puolueessa on hyviä ja huonoja puolia, jopa perussuomalaisissakin, ja kyllä tämä täytyy tunnustaa. Satuin kuitenkin kuulemaan heidän vaalipuheitaan ja kyllä minulle tuli paha olo.  Aika hyvin olivat onnistuneet riisumaan tosiasiat pois puheistaan,  ja taisinpa todeta läheisilleni, että jos minulla nyt olisi ”ämyri”, niin saattaisin huutaa että ”älä hyvä mies valehtele, korvas heiluu”.

Tyydyin vain ajattelemaan, että ”kyllä kansa tietää”.  Ainakin minä toivon niin, vaikka itse olenkin huono poliitikko.