Vain pakki puuttuu

Olen pitkähkön elämäni aikana seurannut useitakin vaalipaneeleita, ja joskus ne ovat olleet kovinkin mielenkiintoisia. Vaikka joskus olen itsekin ollut ehdokkaana, en koskaan ole itse osallistunut varsinaiseen paneeliin. Osittain siksi, että en ole ollut erityisen halukas kantamaan sitä vastuuta, joka edustajalle lankeaa. Tosin joskus näyttää kyllä siltä, että kaikki ehdokkaat eivät edes tajua, että he ovat jostakin vastuussa.  Olisiko se sitä ”nykyaikaa”, johon usein vedotaan, kun ollaan toista mieltä meidän vanhempien kanssa. Nykyaikaa tai ei, mutta jonkinlainen totuudessapysymisvelvollisuus kaikilla panelisteilla tulisi kuitenkin olla.

Aina ei voi tietää mikä on totta, mikä taas ei, mutta jos ei erityisen hyvin tunne alaa, tai ei oikein tiedä mikä on totta, olisi paljon tyylikkäämpää myöntää tietämättömyys kuin yrittää kertoa totuutena täyttä puppua.

Olin jälleen kerran seuraamassa paneelia yliopiston Ruuupuistossa, jossa varsinaisena panelisteina oli pääasiassa nuorempia ihmisiä, eikä heidän tietotasonsa ihan huippua ollut, mikäli sitä mitataan vastauksina kysymyksiin.  En toki minäkään ole kaikkien alojen ammattilainen, mutta todennäköisesti paljon kokeneempi ja luultavasti myös useimpia panelisteja paremmin koulutettu. Tähän perustuu näkemykseni siitä, että joskus lipsuttiin faktojen väärälle puolelle.

Kyse ei kutenkaan ollut mistään väittelytilaisuudesta, joten pidin suuni kiinni, vaikka mielessäni totesinkin, että ei se nyt ihan noin ole.  Yleisölle tarjottiin kyllä mahdollisuus esittää kysymyksiä, mutta kun ainoa kysymykseni olisi ollut ”mistä olet tuon tiedon saanut”, en katsonut asialliseksi aiheuttaa väittelyä. Minun korkeampi koulutukseni ja kokemukseni esimerkiksi energia-asioissa tuskin olisi estänyt väittelyn syntymistä. Juuri siitäkin järjestäjät varoittivat ennen paneelin alkua.

Sellaistahan se on. ”Mitä enemmän tietää, sitä paremmin tietää, kuinka vähän tietää”. Minun entinen professorini antoi minulle hyvät elämäneväät muutoinkin. Hän ei esimerkiksi koskaan väittänyt, että jokin asia ei voi tapahtua. Hän vain yksinkertaisesti totesi: ”Se saattaa olla mahdollista, sellaista ei vain koskaan ole todettu.”  Nuo kaksi viisaan miehen viisautta ovat estäneet minua yleensä osallistumasta kovin kiivaasti väittelyhin, vaikka joskus kiusaus on aika kova. Niin oli nytkin, mutta koetan purkaa tunteeni näihin kirjoituksiin, jota joku sentään lukee, ainakin silloin tällöin.

Joskus olen kyllä huolestunut tämän kansakunnan tulevaisuudesta, mutta uskon, että kun ennenkin on menty huonojen aikojen yli, niin ehkä mennään nytkin. Onhan me kestetty sosiaalidemokraattinen halituskin ja montakin ”sossu-presidenttiä”, niin toivottavasti kestetään tuo uhka nytkin.  Ikävä tietysti, että se vaanii juuri tällä hetkellä, kun asiat on saatu kohtalaisen hyvälle tolalle ja kehitys on mennyt hyvään suuntaan.

Lainaan tähän loppuun erästä lukemaani viisautta, tosin hieman muunnellen. ”Kansan kehittyminen on kuin polkupyörä, kun se menee eteenpäin, se pysyy pystyssä, mutta heti kun se pysähtyy, se kaatuu.”  Tähän tekee mieli lisätä vanha mainos ”vain pakki puuttuu”.

Joskus tuntuu, että pakkiakin tarvittaisiin, sillä on meillä jotkut asiat olleet ennen paremmin kuin nyt.  Esimerkki: koululaiset pääsivät kouluun ilman kuljetusta tai opastusta.