Demaritko haitta?

Niin se näyttää minun matematiikassa olevan, että galluppien suurimmat nousijat sijoittuvat minun haitallisuuslistassani ihan kärkeen.  Suomalainen nyt vaan on sellainen, että se vastustaa hallituspuolueita ja kannattaa oppositiota. Näin tapahtuu juuri sen porukan piirissä, joka ei yleensä politiikkaa kovin paljon seuraa, eikä siitä myöskään kovin paljon ymmärrä. On kuitenkin helppo huutaa opposition mukana, sillä hallitushan ei yleensä räksytä.

On oikeastaan luonnollista, että jos hallitus on onnistunut hyvin – niin kuin nyt näyttää - niin opposition vastustamisvelvollisuus kohdistuu juuri niihin asioihin, joita täytyy pitää Suomelle haitallisina. Äänekkäin räksyttäjä ja hallituksen moittija on ollut SDP:n eduskuntaryhmä, jonka käytännön toimenpiteet ovat tälle maalle myöskin hyvin vahingollisia.

Tosiasiahan on, että me tarvitsemme kaikkein vähiten rahan tuhlausta juuri nyt. Vielä pahempaa voisi olla joku työmarkkinahäiriö, jota ei demarit ainakaan kovin halukkaita estämään ole.

Muistan hyvin demarijohtoisen ajan, jolloin kunnallisiin laitoksiin siivoojaksikin oli vaikea ilman demarien jäsenkirjaa päästä. En missään tapauksessa haluaisi sen ajan tähän maahan palaavan.

Demarit on suuri puolue, ja kannatusmittauksissa jopa Suomen suurin. Osittain juuri se vaikuttaa siihen, että tässä haitallisuusarviossani sijoitan sen monen pienemmän puolueen edelle.  Iso puolue tekee isoja töppäyksiä, ja vaikka koko tämä kolmen kärki muodostuu näistä gallupsuosikeista, ei se suinkaan johdu hyvästä politiikasta, vaan äänekkäästä räksytyksestä. Kyllä minusta olisi vaikea nähdä jotain Antti Rinnettä Suomen pääministerinä.

Suomi on demokraattinen maa, mutta ei sentään sosiaalidemokraattinen, eikä kansallisdemokraattinen.

Kuuluvathan nuo kaikki kolme kärkipuoluetta nousijoiden joukkoon, mutta ketä ovat ne uudet kannattajat?  Vihreät keräävät kannatuksensa nuorilta, jotka eivät juurikaan politiikasta paljon perusta, eivätkä oikein edes ymmärrä sitä. Kakksseksi päässeet persut ovat natsimielisten valtaama rasistinen puolue, joka koettaa herätellä nukkuvia vastustamaan maahanmuuttoa ja ovat siinä osittain onnistuneetkin. Hallitusvastuukaan ei heikennä perussuomalaisten kannatusta, vaikka juuri perussuomalaiset olivat laatimassa sitä hallitusohjelmaa, jota siniset nyt ovat toteuttamassa yhdessä muun hallituksen kanssa.  On selvää, että ei hallitusohjelmaa voida vaihtaa ihan milloin vain.  Toisaalta, miksipä hyvää ohjelmaa pitäisi vaihtaa.

Olen jokaisesta puolueesta koettanut löytää jotain hyvää. Nyt jouduin kyllä kovan paikan eteen, sillä ihan heti en mitään kovin paljon kehuttavaa keksi. Ehkä sellaiseksi olisi nähtävä jonkinasteinen työn arvostus ja hyvähenkiset lupaukset. Ovatpahan ihmiset hetken iloisia, vaikka lopussa tulisikin sitten pettymys.

Kaiken kaikkiaan on melko vaikea etsiä yksittäistä hyvää, joskaan ei myöskään yksittäistä pahaa asiaa. 

Varmaa kuitenkin on, että jos tätä maata johdettaisiin ”rinteen mallin” mukaan, niin ei kovin montaa vuotta tarvitsisi odottaa, kun oltaisiin Kreikan tiellä ja suomalaisetkin saisivat ihan tosissaan tutustua leipäjonojen arkeen.

Toki meillä leipäjonoja on nytkin, mutta toistaiseksi ne ovat pysyneet marginaalissa.