Uudistunut Suomi

Se nyt vaan on niin, että luulisi Suomen olevan jo kovasti uudistunut, koska lähes aina tehdään joku uudistus, heti kun havaitaan joku epäkohta. Aina ei tarvita edes epäkohtaa, sillä hyvin usein tehdään uudistus uudistuksen vuoksi, koska ei aikoihin ole uudistusta tehty. Joskus varsin ihmettelen, että onko se joku vika, jos jokin asia on pantu alulle joskus kauan sitten ja on vuosikausia toiminut erinomaisesti. Minun maalaisjärkeni sanoo, että kyseessä on erinomainen systeemi, joka ei kaipaa minkäänasteista uudistusta. 

Minunkin elämäni aikana tässä maassa on tehty toistakymmentä uudistusta, ja kaikille näille tuntuu olevan yhteisenä tekijänä tilanteen huononeminen entisestään. Lisäksi niihin on poltettu tosi paljon rahaa, jota olisi tarvittu muuhunkin.  Sote-uudistus ei siis ole mikään uusi ilmiö tässä maassa.

Ehkäpä tähän asiaan ei mitenkään kuulu se asia, että isäni rakensi mökin Vaajakosken Haapanimeen. Oli kai Alvar Aaltoakin edellä, kun teki hieman vinon tasakaton ja pian ilmeni, että katto vuotaa.  Jos ihan nykysuomalaista ajattelutapaa olisi käytetty, olisi mökki varmasti pitänyt purkaa ja rakentaa uudelleen. Niin ei tietenkään menetelty, koska se olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi eikä olisi antanut mitään takuuta siitä, että lopputulos olisi ollut entistä parempi. Nyt vain katto korjattiin ja vuoto lakkasi. Sitähän minä vain ihmettelen, että miksi ei samaa menetelmää voida käyttää yhteiskunnallisissa ongelmissa.

Uudistuksia, joissa ei minkään asteista parannusta ole nähty, on meillä jo lukuisia. Koulu-uudistusta en halua mollata, vaikka sekään ei todistettavaa parannusta ole tuonut yhtään mihinkään.  Kaikki muistavat varmasti myös lääniuudistuksen, jota nyt hieman toisella nimellä aletaan kelata takaisin. Puhutaan maakuntamallista, vaikka läänimalli olisi voitu paikata kuten meidän katto, jos virheitä ylipäätään olisi ollut. Uskon, että sote-toimintammekin ovat nykyisin vähintään yhtä hyvällä mallilla kuin mitä ikuisuusprojekti sote-uudistus pystyisi tullessaan tuomaan.

Kaikista uudistuksista hulluin lienee poliisiuudistus, jossa poliisilaitosten määrää vähennettiin 25:stä 11:aan. Se ei ehkä vähentänyt poliisien määrää, mutta johonkin nuo virat luisuivat, sillä vähän kerrassaan on toimessa olevin poliisien määrä valunut tuonne seitsemän tuhannen tietämiin.  Kun nyt turvallisuudesta on paljon puhuttu, niin kaipa poliisien määrällä on tämän asian kanssa enemmän tekemistä kuin ilmastonmuutoksella.  Ihan vain vertailun vuoksi sanon, että esimerkiksi Ruotsissa on 20 000 poliisia, johon lukuun verrattuna tuo Suomen 7000 tuntuu aika vähäiseltä.

Suomen ongelma ei ehkä sittenkään ole poliisien vähäisyys vaan pitkät matkat, joka tarkoittaisi sitä, että poliisilaitoksia pitäisi lisätä.  Olen elämäni aikana joutunut asumaan Suomessa monellakin paikkakunnalla.  Rovaniemellä tunsin poliisiviranomaisen, joka manasi sitä, että jos Kittilässä tapahtuu rikos, on sinne aivan turha lähteä, sillä varmuudella jo ennen partion saapumista paikalle tilanne on ohi. Rattijuopot saavat ajella rauhassa, sillä kuitenkin he selviäisivät käsiin ennen kuin heidät saataisiin verikokeeseen Rovaniemelle.

Tänne entiseen kotikaupunkiini Jyväskyllään muutin Kalajoelta, joka myös kutsuu itseään kaupungiksi.  Minua hieman arveluttaa kutsua sellaista kylää kaupungiksi, jossa ei ole edes omaa poliisia.

Onhan asiassa tietysti hyviäkin puolia.  Taitaa kohta jokaiselle poliisille riittää oma poliisiauto. 

Jos minulta kysyttäisiin, niin kyllä minä jonkinlaisen poliisiaseman jokaiseen kaupunkiin sijoittaisin ja nostaisin poliisien määränkin vähintään kaksinkertaiseksi. Ehkäpä tämäkin olisi vain ensiapua.