Viinat ruokakauppoihin?

Onneksi olen ihan itse pannut otsikkoon kysymysmerkin.  Miettiköön nyt sitten jokainen tahollaan, mitä oikeasti olen tarkoittanut sen jälkeen, kun olet lukenut tämän.  ”Älä mene, sinulla on vaarallinen huumorintaju” sanoi vaimoni kerran minulle, kun minua oli pyydetty vaalipaneeliin.  No en mennyt, ja oikeassa hän varmaan oli, niin kuin yleensäkin vaimot ovat. Jos vaimoilta kysyttäisiin, aletaanko viinoja myymään ruokakaupoissa, niin varmasti vastaus olisi jyrkkä ei, vaikka luultavaa on, että miehet lähtisivät kauppaan melko paljon mieluummin.  Valitettavasti myös miesten mieltä mielipidekyselyissä kuunnellaan, vaikka eivät he juurikaan käy ruokaostoksilla.

Ammun uutisissa kerrottiin, kuinka alkoholiin liittyvät tapot ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet.  Vaikka alkoholilain suopeamman linjan ja tuon kehityksen välillä ei suoranaista yhteyttä ole löytynytkään, niin joku yhteyshän sillä täytyy olla. Tämä on myös asiantuntijan mielipide.  Naisiin kohdistuneet pahoinpitelyt eivät juurikaan ole lisääntyneet, mutta miesten tapot ovat lähes kaksinkertaistuneet.  Selittyyköhän se sillä, että miehet ovat entistä enemmän pois kotonaan.

No hyvähän se, että naiset säästyvät.  Vaikka alkoholin saatavuus ei minua henkilökohtaisesti koskekaan, on minulla silti asiaan selvä kanta.  Pysyköön vain viinan saatavuus jotenkin kontrollissa, vaikka suunta näyttäisikin olevan paranemaan päin.  Naisiin kohdistuvat pahoinpitelyt vähenevät, ja juopotkin tappavat vain toisiaan.

Eihän näin saisi tietenkään sanoa, mutta tilastot ja kokemus kertovat, ettei tästä nyt kovin suurta vahinkoa tälle kansakunnalle ole.  Sitä enemmän kansakunta suhteellisesti raitistuu, mitä enemmän juoppoja poistuu muonavahvuudesta.  Tiedän tiedän, tämä on kai sitä minun sairasta huumoriani, mutta oikeasti en kovin hyvää keinoa tuon sairauden torjuntaan keksi.  Yhteiskunnan tarjoamat palvelutkin ovat pääosin tehottomia, joiden ainut seuraus on potilaan saaminen siihen kuntoon, että jaksaa juoda jälleen.

Näin se elämä menee.  Vaikka olenkin kristitty ortodoksi, niin ihailen jotenkin muslimeja.  Miten he ovatkin onnistuneet saamaan alkoholismiin lähes nollatoleranssin. Arabimaissa en koskaan tavannut ainoatakaan humalaista, tai jos joskus tapasin, se olikin suomalainen.

Kai se minunkin elämäni on ollut sellaista nuoralla tanssimista, että olen saanut katsella tätä maailmaa monelta suunnalta.  Alkoholikaan ei minulle vierasta ole, mutta koskaan en ole kokenut sen tuovan kenellekään mitään hyvää. Uskallan jopa nyt väittää, että ”mikään asia ei ole niin pahasti, ettei sitä viinalla saisi vielä pahemmaksi.”  Tämä on se totuus, joka monelta kohtuukäyttäjältäkin tuntuu unohtuneen.  En siis ole suinkaan viinan vihollinen, mutta sen haitat pitäisi pystyä löytämään jo ennen isompia haittavaikutuksia. 

Mikko Niskasen ohjaama elokuva ”Kahdeksan surmanluotia” kyllä herätti myös minut. En usko, että Tauno Pasanen oli pohjimmiltaan paha mies, mutta niin vain viina tuhosi miehen elämän ja neljä poliisiakin sai surmansa. 

Jos minulla olisi lääke tähän yhteiskunnalliseen ongelmaan, käyttäisin sitä.  Ehkäpä se sitten on siinä, että annetaan juoppojen tappaa toisensa ja viedään loput johonkin saareen, jossa Alkon myymälävene käy kerran viikossa jakamassa annosviinoja.

Onhan tietysti vahinko, että nämäkin onnettomat ovat joidenkin isiä, mutta eivät he itse sitäkään ymmärrä.  Ainakaan se ei vaikuta heidän elämäänsä.

Valitettavasti minäkin tiedän sen.