Osaamista eduskuntaan

Meidän politiikan suurin puute on osaaminen.  En toki tiedä, ketä kaikkia tulevissa vaaleissa on kansan valittavana, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin edelleen ääniharavina esiintyvät laulajat, hiihtäjät ja fanaatikot. Tämä vain tuntuu olevan suomalainen suuntaus. Nykyisessä eduskunnassakaan ei kovin montaa todellista osaajaa ole, ja jälki sen mukaista.  Ne, jotka tietävät minun poliittisen näkemykseni, saattavat hyvinkin ihmetellä, miksi pidän esimerkiksi soten kaatumista suurena onnenpotkuna tälle yhteiskunnalle. Jopa UKK:kin sanoisi, että voi te ”onnettomat tunarit”. Lähes kaikki Suomen ”suuret uudistukset” ovat tavalla tai toisella epäonnistuneet riippumatta siitä, onko ne saatu maaliin tai ei.

Epäonnistuminen johtuu pääosin siitä, että uudistusten tekijät eivät ole koskaan olleet oikeissa töissä eikä heillä myöskään ole kokemusta todellisesta elämästä.

En nyt halua erikseen nimetä ketään, mutta ei kai se kovin vaikea ole arvata, ketä tuohon kädettömien listaan voidaan merkitä.  Tohtorisiiven ja hiihtäjäsiiven väliin jää hyvin pieni osaajien joukko, jonka sitten pitäisi kantaa vastuu koko maan tulevaisuudesta. Ei se näin voi mennä.

Näin se kuitenkin tulee menemään niin kauan kuin kansa herää ja jättää äänestämättä niitä edustajia, joiden ainut näyttö osaamisesta on joku urheilumenestys tai tohtorin opinnot.  Opinnoissaan epäonnistuneet ovat sitten niitä populisteja, jotka suunsoitollaan ja kiroilullaan saavat osan väestä haltioihinsa. Olen usein kuullut näitä kutsuttavan älyköiksi, vaikka osa ei ole saanut edes ammattiopintojaan loppuun, ja jos jotenkuten ovat saaneet, niin eivät sitten koskaan ole alalla työskennelleet.

Maahanmuuttoakin vastustavat kaikki ne, jotka eivät koskaan ole muuttaneet itse minnekään ja ainoat ulkomaan matkatkin taitavat rajoittua nuuskanostomatkoihin Haaparantaan. Mitkään hälytyskellot eivät soi, vaikka lähes kaikki todelliset asiantuntijat kertovat, että meidän ainut pelastuksemme on maahanmuutto. On muistettava, että me olemme pieni kansa, ja kun tästäkin vähäisestä väkimäärästä joka viides asuu ulkomailla, niin ei ihme että olemme pulassa. 

Miksi muuten automaattisesti kuvittelemme, että meillä on oikeus muuttaa ulkomaille, mutta ulkomaalaisilla ei ole oikeutta tulla tänne?

Jokaisen äänestäjän kannattaa miettiä tarkoin ehdokastaan valitessa, että sitä todellista osaamista eduskunta tarvitsee enemmän kuin populistista suunsoittoa. Jos joku yrittää vedota älykkyyteen, kannattaa miettiä, mitä älykkyys oikeasti on. Älykäs ihminen löytää keinon selviytyä siitä liemestä, mihin osaamattomat ovat meidät saattaneet. Jos et muuta keinoa tiedä oman ehdokkaasi löytämiseksi, niin koeta kaivaa henkilön työhistoriaa.  Jos siellä ei ole pätkääkään oikeaa työtä, ei siellä varmaan ole kovin paljon myöskään osaamista, olkoonpa kyseessä sitten tohtori tai maisteri. Mikään johtokuntapaikka tai edes kansanedustajuus ei ole oikeaa työtä, vaikka se voidaankin eduksi laskea.  Myöskään ruokottomat puheet, kirosanat ja populistiset välihuudot eivät ole älykkyyden merkkejä, vaikka moni pitää niitäkin sellaisena. Oikeasti ne ovat vain huonoa käytöstä.

Sen verran pitää taas omaa häntää nostaa, että kyllä minuakin pyydettiin kansanedustajaehdokkaaksi, mutta olen sitä mieltä, että olen jo ikämies eikä siellä enää eläkeläisiä tarvita, vaikka olisin kai nuo kriteerit täyttänyt. Sen sijaa ehdotin vaimoani, joka on yrittäjäperheestä, itsekin toiminut vuosikaudet yrittäjänä. Puhuu sujuvasti useita kieliä ja on suorittanut tutkinnon Cambridgen yliopistossa, vaikka nykyisin opettaa maahanmuuttajia Suomessa.

Hänenkaltaisiaan me tarvitsemme, mutta ymmärrämmekö me sen. Ulkosuomalaisten parlamentti ei ehkä vastaa Suomen eduskuntaa, mutta antaa sekin kokemusta ja näkemystä.  Pankaa paremmaksi, ehdokkaat ympäri maan. Jos todella löytyy 200 Pirjoa pätevämpää, on maamme hyvinvointi taattu ja saamme nukkua rauhallisin mielin.

Totta on, että ei hän hiihdossa Mietaalle pärjää, mutta laulaa melkein yhtä hyvin kuin Alatalokin.