Vastusta itsekkyyttä!

Tahtoo mennä vanhan kertaukseksi, kun jauhan samoja asioita, mutta taitaa olla niin, että koululaitoksemmekin parhaita aikoja oli silloin, kun pelotteena oli aito luokalle jäämisen pelko. Silloin tuli kerrattua muutkin asiat kun vain se, mikä oli aiheuttanut varsinaisen luokalle jäämisen. Kyllä minä ainakin vilpittömästi pelkäsin aina, vaikka ei kai se koskaan ollut edes lähellä.

Kertausta olkoon siis nämä minunkin tekstit, vaikka melkein joka aihetta olen pyritellyt joka kantilta. Aina siitä joku löytää jonkin uuden kantin ja kuvittelee, että vain toisten tarvitsee tehdä muutoksia, minun ei milloinkaan.

Kyllä me jokainen olemme syyllisiä!

Suomessa on yli tuhat uskonnollista yhteisöä. Niin, luit aivan oikein: yli 1000 niitä on, ja kaiken,lisäksi lähes jokainen uskoo olevansa ainut oikeassa oleva. Tuo usko omaan ainutlaatuisuuteen on myöskin se määritelmä, jonka perusteella kirjanoppineet ja fariseukset nimeävät jonkin yhteisön lahkoksi.

Politiikka on kuin uskonto. On muutama puolue ja niiden ympärillä lukuisia "lahkoja", jotka kaikki uskovat olevansa oikeassa. Pahinta kaikessa, että ne käyvät keskenään valtataistelua, niin että jonkun yhteiskuntasopimuksen syntyminen on lähes mahdoton. Jos se lopulta syntyy, on siitä maksettu sellainen hinta, että on kyseenalaista, kannattiko sitä tehdä ollenkaan.

 

Kyllä minä uskonnollinen mies olen, vaikka en nyt kovin hurahtaneena itseäni pidäkään. Luen kuitenkin kristillistä kirjallisuutta ja poimin sieltä silloin tällöin jotain mielestäni viisasta. Seuraava lainaus onkin sitten kokonaisuudessaan Suomen Lähetysseuran julkaisemasta Tasauksen katekismuksesta, josta tämän kirjoituksen otsikkokin on poimittu.

"Maailma natisee liitoksistaan ihmisen itsekkyyden vuoksi. Keinot aavikoitumisen estämiseksi ja veden saamiseksi vedettömille seuduille ovat olemassa, mutta rahat tuhlataan sotiin. Se päätyy harvojen taskuihin ja markkinavoimien kitaan. Rahan valta koskettaa jokaista ihmistä arkipäivän elämässä. Ihmisen suurin taistelu käydään arjessa omien oikeuksien ja vaatimusten melskeessä. Järkevä ihminen ei vaadi ja vahdi vain omia etujaan. Hän ymmärtää, että vain itselleen kahmiminen ei tuota hyvää. Sama koskee kansoja ja valtioita."

Taidatkos tuon paremmin sanoa, kuin tuossa yhden kristillisen yhteisön julkaisussa! Suomessa työmarkkinajärjestöt ovat noita "lahkoja", jotka eivät ymmärrä yhteistä etua. Varmasti Suomen hallitus on tehnyt paljon virheitä. Jopa varsin suuriakin virheitä, mutta kyllä minä olen näkeväni asian niin, että se kuitenkin on pyrkinyt ajamaan yhteistä etua.

Jotenkin minä olisin taipuvainen jopa suostumaan pienen eläkkeeni leikkaukseen, jos joku viisas saisi sanottua, että se auttaa niitä, joilla ei ole yhtään "ihokasta". Tähän eivät kuitenkaan hyvin voivat työmarkkinajärjestöjen pamput suostu. Pampuistahan oikeasti on kysymys, sillä keskusteluissa "tavallisten" ihmisten kanssa olen tullut siihen tulokseen, että useimmat olisivat valmiit jopa pieniin palkan alennuksiin, jos se auttaisi niitä, joilla ei ole sitäkään.

Meillä on aivan liikaa "jouko ahosia", jonka ahneuden viimeinen näytös näytellään käräjäoikeudessa.

Tiedättehän te käräjäoikeuden? Se on paikka, jossa kaksi väärässä olevaa riitelee siitä, kumpi on vähemmän väärässä.