Mielipiteen vapaus

Blogi on kirjoitus, jonka itse kukin käsittää omalla tavallaan. Toiset kertovat päivittäisistä tapahtumista, toiset taas kirjoittavat omasta harrastuksestaan. Pääsääntöisesti kuitenkin asioista, jotka tavalla tai toisella ovat kirjoittajalle läheisiä.

Silloin, kun aloitin tämän blogini kirjoittamisen, harrastin politiikkaa. Siis nimenomaan harrastin ja halusin esittää omia mielipiteitäni asioista. Mielipiteet ovat mielipiteitä, eivätkä ne sellaisenaan ole koskaan vääriä, onhan meillä laajalti hyväksytty mielipiteen vapaus. Sitten kävi, niin kuin usein käy: facebookissa alkoi lennellä faktoina esitettyjä asioita, joita en ainakaan minä enää voinut pitää mielipiteinä, vaan ne olivat jotain aivan muuta. Tällaisia olivat muun muassa totuutena esitetyt asiat tuulivoimasta.

Kun ammattiurani olin aloittanut energia-alalla ja jossakin vaiheessa opiskelua tehnyt myös ns. ”erikoistyöni” voimalaitoksista, toin julki myös käsitykseni tuulivoimalaista, joita en silloin vielä kannattanut tai vastustanut. Toki ammattimiehenä tajusin niiden vähäisen merkityksen ja julkistin mielipiteeni tästä asiasta. Samanaikaisesti rupesin tutustumaan väitettyyn tuulivoimamyönteisyyteen muualla Euroopassa. Tästä olikin yllättäen tehty poliittinen kysymys, ja monet asioita tuntemattomat banderollien heiluttajat julistautuivat ”puhtaan voiman” puolustajiksi, jopa asiantuntijoiksikin. Toki tajusin, että nyt puhuttiin kovasti puppua, ja aloin ottaa hieman selvää siitä, mitä maailmalla todella tapahtui. Yllätys oli, kuinka suuren vastustuksen tuo omituinen energian lähde oli maailmalla kohdannut. Monet arvostetut tutkimuslaitokset olivat törmänneet jopa terveyttä vaarantaviin asioihin. Olin aina pitänyt tuulivoimaa vain kannattamattomana, en kuitenkaan vastustanut sitä. Kun tutustuin muihinkin haittoihin, tuli minusta myös tuulivoiman vastustaja. Edelleen väitän, että vain purjehduksessa on tuulesta hyötyä. 

 Ennen - jälkeen

 Näin minä siis tulin sotkeutuneeksi asiaan joka ei alun perin ollut blogini aihe. Varsinaista politiikkaa tuskin on rasisminvastaisuuskaan. Rasismi on kuitenkin saanut viime aikoina kohtuuttoman suuren jalansijan, ja ihan siksi olen vastustanut sitä. Tietysti minua suututtaa tosiasioiden peittely, kun koetetaan keksiä milloin minkinlaisia nimityksiä sanan ”rasisti” peittämiseksi. Ei esimerkiksi sana ”maahanmuuttokriittinen” tarkoita sitä asiaa, mitä minun rasisteina pitävät haluaisivat sillä ilmaista. Suurin kritiikin kohde olisi mielestäni juuri tällä hetkellä Suomen huonosti hoitama kotouttamispolitiikka. Ehkä myös se, että emme ole valmistautuneet hyödyntämään ”mamujen” ammattitaitoa. Jos maahanmuutosta halutaan poimia joitakin faktoja, niin ainakin on tutkitusti totta, että myönteisimmin maahanmuuttoon ja pakolaisiinkin suhtautuvat ne kunnat, joissa pakolaisia on jo ennestään. Toinen tilastollinen tosiasia on, että taloudellisesti maailmassa parhaiten ovat pärjänneet kaikkein monikulttuurisimmat maat. Virallisesti emme vielä voi katsoa Suomea kovin monikulttuuriseksi, vaikka jälleen törmäämme ikävään faktaan: suomalaista rotua ei ole olemassa, vaan me olemme kovasti sekarotuinen kanssa ja mikä pahinta….  kaikki maahanmuuttajia tai niiden jälkeläisiä.

Näin se siis menee. Ja lopuksi mielipiteeni.

Tuulimyllyjen puolustaminen on poliittinen asia, ja ydinvoiman vastustaminen perustuu pelkoon. Ydinvoimaa ei todellakaan moni tunne, ja kaikki pelkohan perustuu siihen, että kohdataan jotain tuntematonta. Näin myös pakolaiset herättävät pelkoa lähinnä niissä ihmisissä, joille ulkomaalainen on joku ihmeellinen olio.

Uskokaa nyt huviksenne, että energia-asioista päättävät ammattilaiset ja pakolaiset tulevat, haluttiinpa sitä tai ei. Kun joku ihminen on matkustanut henkensä uhalla satoja, jopa tuhansia kilometrejä, niin tuskinpa heitä pysäyttää joku saksalaista laulua laulava kuoro. No hätäkös meillä, ihan tavallisia ihmisiä sieltä on tulossa, joten ottakaamme heidät riemuiten vastaan, sillä heistä saattaa tulla tämän maan pelastus.