Politiikka - hyvä vai paha?

Kaikkea minä kyselenkin! Onhan politiikka aivan välttämätön asia, jota ilman ei voitaisi elää. Näinhän se ihan oikeasti menee - politiikan yleisen määritelmän mukaan. ”Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa.” Näinhän se oikeasti on, mutta politiikka on myös keino täysin lahjattomille päästä lahjakkaiden yläpuolelle. Samaa keinoa yrittävät käyttää myös monet kaikessa muussa enemmän tai vähemmän epäonnistuneet. Todella ikävää on, että nämä ”kahjot” saavat ympärilleen joukon samalla tavalla ”kahjoituneita” ihmisiä. Ei siis ole vallan suuri ihme, että monet terveesti ajattelevat ihmiset pitävät koko poliittista järjestelmäämme suurena paradoksina. 

  

Tottahan on, että yhteisten asioiden hoito on välttämättömyys, mutta paradoksaaliseksi sen tekevät poliitikkojen taustat, joista monetkaan eivät kestä kriittistä tarkastelua. Vaikka useiden puolueiden säännöissä lukee, että jäseniksi voidaan hyväksyä vain ”hyvämaineisia” ihmisiä, on kyseessä tosi vuotava seula. Melkein kaikissa puolueissa on joukko kansalaisia, joita ei voida pitää ainakaan hyvämaineisina. Kun nyt aivan viimeisinä aikoina en ole seurannut mitä vaatimuksia kansanedustajille on asetettu, en tiedä, vieläkö siellä on hyvämaineisuusvaatimus. Vitsinäköhän lie kerrottu. että se pykälä piti poistaa, kun ei enää löytynyt kahtasataa hyvämaineista poliitikkoa? Lainaanpa taas itseäni. ”Politiikan paradoksi on se, että vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa, sinne hakeutuvat pääasiassa ne, joiden päällimmäisenä agendana on oma etu.”  Uskollisuus puoluetta kohtaan saa meidät ehkä kerran erehdyksessä äänestämään jotakin olli immosta, mutta olen sitä mieltä, että äänestäjän velvollisuus olisi myös hieman seurata, miten ihminen mandaattinsa hoitaa. Jos suurin ansio on poissaolotilastojen kärkipaikka ja puolueen maineen pilaaminen, ainakin minun päässäni hälytyskellot soivat.

Lapsuudessani ei politiikasta kotona juuri puhuttu, mutta oletan kasvaneeni oikeistolaisessa perheessä. Melkein aina kun politiikkaa sivuttiin tavalla tai toisella, siinä oli jotenkin likainen sävy. Ehkä se johtui senaikaisesta vastakkainasettelusta, jossa voimakkaan vasemmistolaisuuden vastavoimana oli voimakas oikeistolaisuus. Vaikka vanhempieni asenne oli jokseenkin liberaali, kuulin joskus arvostelua kumpaankin suuntaan. Lapsen mielessä syntyi käsitys, että politiikka oli jotenkin pahaa, olit sitten oikealla tai vasemmalla. Kun nuorukaisena aloin harrastaa urheilua, vahvisti tätä käsitystä perisuomalainen kahtiajako TUL:n ja SVUL:n välillä. Miten onnistuttiinkin sotkemaan politiikka myös urheiluun, jonka kanssa sillä ei oikeasti pitänyt olla mitään tekemistä! Enhän minä tätä oikein vieläkään käsitä, ja kun nyt parissa muussakin paikassa olen käynyt kuin Tukholman Slussen ja Helsingin rautatieasema, olen ollut huomaavinani, että tämä onkin ihan suomalaisten ikioma keksintö, joka jotenkin liittyy Tammisaaren vankileireihin. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, on viimeinenkin Tammisaaren vanki joko kuollut tai vapautettu, eikä yksikään nykyisin elä ihminen ole ollut missään tekemisissä tämän pahamaineisen ajan kanssa. Eikö vieläkään voida noita aikoja unohtaa? Olemmehan me onnistuneet unohtamaan nämä paljon myöhäisemmätkin tapahtumat, Karjalan pakolaiset.

Miksi pidän politiikkaa pahana asiana? Johtuisikohan se siitä, että aina, kun on kyse jostakin tämän kansakunnan kannalta järkevästä päätöksestä, puhutaan ”poliittisesti” vaikeasta päätöksestä. Kaikkein vaikeimmista päätöksistä ei edes puhuta, ja jos joku ehdottaa niitä, ne joko vaietaan kuoliaaksi tai ne mitätöidään sanomalla: ”Ei sillä ole kokonaistaloudellisesti suurtakaan merkitystä.” Voihan se toki olla, että esimerkiksi kansanedustajien määrän puolittaminen ei tämän maan taloutta pelastaisi, mutta olisihan se konkreettinen esimerkki siitä, että jotakin halutaan tehdä. Esimerkkinä se nimenomaan toimisi, ja sellaisia me nyt tarvitsemme. Ei sillä taloudellista merkitystä olisi, mutta voisi se hieman parantaa eduskunnan päätöksentekokykyä. Tämän ajatuksen sain nimenomaan erään kansanedustajan suusta, joten uskon ettei se ainakaan haitaksi olisi.

Uskon siihen, että Juha Sipilä aidosti pyrkii toteuttamaan politiikkaa, joka on koko kansan parhaaksi. Se ei varmasti ole jokaisen mieleen, mutta vakaasti uskon, että Sipilällä on nykypoliitikoista parhaat mahdollisuudet nähdä tulevaisuuteen.

”Saavutetut edut” ovat suomalaisen politiikan syöpä. Ehkä meillä oli joskus varaa niihin, mutta nyt ei yksinkertaisesti ole. Ihan hyvin voi olla niin, että Juha Sipilä halusi antaa esimerkin siitä, miten kansalaiset voisivat olla avuksi pakolaisten majoituksessa, mutta eikös vain siitäkin oltu kateellisia. Uskottiin, että Sipilän kannatus nousee.

Loppukaneetti nyt tästä aiheesta olkoonkin, että politiikka on välttämätöntä, mutta toimii huonosti, koska suomalaiset ovat tavallista itsekkäämpiä, ahneempia ja kateellisempia. Kun minäkin pidän itseäni suomalaisena, en voi välttyä tältäkään kritiikiltä.