sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Suomalainen näkemys

Maailmalla tapahtuu, samoin kun Suomessa, kaiken aikaa jotakin. En tiedä mistä sitten johtuu, että me suomalaiset pystymme keskittymään vain yhteen asiaan kerralla. 60–70-luvuilla suosittiin rakennusmenetelmiä, jotka myöhemmin havaittiin sen verran epäonnistuneeksi, että osa noina aikoina rakennetuista rakennuksista alkoi paikoitellen homehtua. Näin tapahtui pääasiassa silloisen muodinmukaisesti rakennetuissa tasakattotaloissa, joita osan aikaa pidettiin kylmänä tai ehkä kokonaan asumattomina. Melkein mökki kun mökki sai tasakaton, kun suomalaisten suuresti rakastama Alvar Aalto oli tällaisen mokauksen keksinyt.  

Turhaan me suomalaiset ”hometaloista” hermostuimme. On se Aallon toimisto tehnyt suurempiakin munauksia, joista esimerkkinä mainittakoon Finlandia-talon seinien päällys. Vähällä piti, että en selkääni saanut, kun eräässä teknillisessä korkeakoulussa pidetyssä paneelissa totesin, että kyseessä on selkeä suunnitteluvirhe, josta osittain pitäisi vastata suunnittelutoimiston. No, suunnittelutoimiston vastuu on vain suunnittelupalkkion suuruinen, joten koko vahinkoa ei olisi saatu sillä korvattua, vaikka joku olisi uskaltanut suunsa avata ja vaatia vahingon aiheuttajalta korvauksia.

Aika kevyt aasinsilta tässä nyt sitten taisi tulla rakennusvirheiden kautta suomalaisiin ajatuksiin yleensä. Piti vain sanomani, että Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Kun puhutaan hometaloista, puhutaan samalla kertaa kaikista vanhoista taloista, joiden purkamista vaaditaan. Vain osa meistä ajattelee, että talolla saattaa olla historiallista arvoa tai että, varsinkin noissa 60 – 70-luvun tapauksissa, korjaaminen tulisi monin verroin halvemmaksi kuin purkaminen ja uuden rakentaminen. 


 
Ajatellaan vissiin: ”Onhan meillä rahaa.” Suomalaisten rahat käyvät vähiin vasta sitten, kun pitäisi suhtautua inhimillisesti pakolaisiin ja muihin kärsiviin lähimmäisiimme. Yritetään paeta kaikenlaisten kuluneiden kliseiden sekaan, kuten lauseeseen ”pitäisi auttaa lähtömaahan.” Ota nyt sitten isäsi vanha haulikko mukaasi ja astele reippaasti sotaa käyvien osapuolten väliin ja kerro heille, kuinka suuttunut olet, kun ovat noin tuhmia ja ihan syyttömätkin joutuvat pelkäämään. Ehkä kuitenkin on viisaampi ratkaisu koettaa järjestää pakolaisille asialliset olosuhteet siellä minne pakenevatkin. Ihan varma en ole, mutta tuskinpa me onnistuisimme sodat lopettamaan, vaikka ihan itse sinne puhumaan menisimme.

 
Suomalaiset keskittyvät pääasiassa yhteen sotaan kerrallaan. Se on joko Ukrainassa tai Syyriassa, mutta muista sodista ei edes tiedetä. Kaiken kaikkiaan maailmassa juuri tällä hetkellä on puolenkymmentä sodaksi luokiteltavaa kahinaa, ja korealaisetkin ampuvat toisiaan ihan vain ajankuluksi.

Minun paha tapani on luokitella rasistit rasisteiksi ihan vain seuraamalla yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä, joissa katsotaan rasistisen käytöksen olevan vahvempi näyttö kun henkilön omat vakuuttelut. Ei minuun tehoa mikään vakuuttelu ”emme ole rasisteja, olemme vain maahanmuuttokriittisiä”. Koskaan en kuitenkaan ole kuullut, että tämä maahanmuuttokriittinen kritisoisi Suomen heikkotasoista kotouttamispalvelua tai vastaanottokeskusten riittämättömyyttä. Ainakin tämän pitäisi kuulua kriittisyyteen - ellei sittenkin olisi kyse rasismista.

Moni näistä rasisteista puhuu myös isänmaallisuudesta ja isänmaan puolustamisesta. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että puhukaa vaan, mutta menkää ensin armeijaan. Siellä opetetaan sitä maanpuolustusta.

Ihmiskunta on vissiin eläimiltä oppinut reviiriajattelun, että kuvittelemme jonkin maanpalan kuuluvan meille. Ei näitä rajoja ja tullipuomeja Kristuksen aikoina ollut. Miksihän tämän päivän ihmiset eivät ymmärrä, että kaiken a ja o on ihmisten keskinäinen sopu ja toistensa hyväksyminen. 

 
Jos joku olliimmonen rakastaa näitä rajoja, niin voisihan hän käydä virtsaamassa tolpalta tolpalle ja siten merkitä omaksi katsomansa alueen. Aivan kuin muutkin eläimet.

Kyllä minun mielestäni Kalajoellekin yksi vastaanottokeskus sopisi, mutta epäilen, että sen verran sisäänlämpiäviä me olemme, että tuskin tuosta voi edes haaveilla. Enemmän siitä kaupungille hyötyä olisi kun noista tötteröistä, joista koko kansa kärsii. Sanokaa minun sanoneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti