Suomalaista työtäkö?

Kaikki ei ole hauskaa, mikä on koomista. Ei myöskään kaikki ole niin kuin väitetään, vaikka voisi näin kylmiltään olettaa, että tietysti se on niin.

Toki olen aina tiennyt tuulivoiman turhuuden ja sen miten kallista energiaa sitä kautta saadaan. Vuosikausia pidin sitä kuitenkin ”siedettävänä”, kun oletin sen lisäävän suomalaista työtä, vaikka sillä ei energiataloudellista hyötyä sanottavasti olekaan. Loviisan ydinvoimalan rakentamiseen sain tutustua jo opiskeluaikoinani ja pariinkin vesivoimalatyömaahan opiskeluajan jälkeenkin. Lähin taitaa olla Maalismaa Iissä. Tuulivoimaloiden rakentamisesta esimakua sain, kun opetin muutamassakin laitoksessa osien rakentamista lujitemuovista.

No, ei ollut suomalaisten rakentama sekään tuulimyllyn lapa, joka katkesi naapurikunnassa ja aiheutti oikeasti melko suuren vaaran, vaikka sitä ei sellaisena uutisoitukaan. Miettikääpä ihan itse, millainen rysäys se on, kun muutaman tonnin murikka lingotaan lähes 200 km tuntinopeudella jonnekin ihmisten ilmoille. Ei sattunut kellekään mitään, mutta jos olisi sattunut, niin mitä sitten?  Kun itsekin olen lapojen lujuuksia laskenut, niin voin vakuuttaa, että jos olisi ollut Suomessa rakennettu lapa, niin ei olisi katkennut. Ikävä kyllä olen kuullut, että suomalainen tuulivoimateollisuus ei oikein saanut tuulta purjeisiinsa, kun kaikki osat saadaan halvemmalla ulkomailta. Käytännössä olen nähnyt tämän ihan itse täällä Kalajoella osallistuessani satamakirkon toimintaan. Kun katselin laivoja, jotka toivat tuulimyllyn osia ulkomailta, heräsi kysymys, miksi. Miksi piti tuoda osat ulkomailta, kun hyvin tiesin että niitä osataan tehdä myös Suomessa? Haastattelin hieman sataman väkeä, ja kuulin, että osia tulee noin 30 eri maasta. Kaikkea tämä kristillisyys saa näkemään: kun meidän ortodoksisessa tsasounassa sattui käymään latvialaisia tuulivoimalan rakentajia, selvisi että myös, että rakennustyö tehdään pääosin ulkomaalaisella työvoimalla. Suomalaisten osuudeksi jää lähinnä maansiirtotyöt ja osien siirto satamasta rakennuspaikalle.

En todellakaan tiedä, rakennetaanko Suomessa yhtään suomalaista tuulivoimalaa, mutta kyllä ne pääosin ovat ulkomaalaista tuotantoa. Toivotaan sitten, että purkuvaiheessa muutamien vuosien päästä pääsevät suomalaisetkin osalliseksi tuosta arvokkaasta työstä. 

 Kuva: Reijo Karjalainen

Kun katselin Kalajoen keskustassa keskustaajaman ajokapeikon rakentamista, niin kyllä minä aloin ihmetellä, miksi ei ratkaisun laatineelta arkkitehdiltä ole otettu kynää pois, vai onko hänkin joku ulkomaalinen joka piirsi halvalla? Halvalla tai ei, mutta ainakin tosi huonosti. Liekö perää vai ei, mutta tavallisesti varsin luotettavalta taholta kuulin, että nuo vaarallisen korkea reunakivet on tuotu Kiinasta. Siis luitte aivan oikein: Kiinasta. Onkohan Suomesta kivi loppunut, vai mistä lie kysymys?

Kun kivistä puhutaan, muistan kun aikoinaan Kalvolassa, Hämeenlinnan lähellä, oli kiviveistämö, joka työllisti muutaman ulkomaalaisen työntekijän. Työntekijät olivat kyllä tyytyväisiä työehtoihin, sillä eihän heitä toki pakotettu työhön. Suomalainen ammattiyhdistysliike puuttui kuitenkin asiaan, ja ainakin silloin joutuivat nuo työntekijät ”kilometritehtaalle” ja veistämö pani lapun luukulle.

Kun näitä esimerkkejä on joutunut seuraamaan, niin olkoonpa sitten provosoivaa tai ei, mutta jotenkin vain vaikuttaa siltä, että kovinkaan moni taho ei oikeasti halua työllistää enempää suomalaisia kun näitä ”mamujakaan”.

En minä väitä, että ammattiyhdistysliike olisi kaikkeen pahaan syyllinen, mutta kyllä se joskus mieleen tulee. Ajatelkaa ihan itse miltä tuntuu. Sitä Kalvolan tapausta en tarkalleen muista, mutta ainakin se, minkä kirjoitin Kalajoen myllyistä ja tiestä, on oletettavasti totta.

Ihan vapaasti saatte epäillä kaikkea kirjoittamaani, mutta kaikkihan on tarkistettavissa. Olenhan itse sanonut, että uskokaa mitä vain, mutta älkää ilman kritiikkiä.