Suomalaisetko maailman parhaita?

Tuota käsitystähän meille on syötetty kautta aikojen. Tämä on maailman paras maa asua. Täällä on maailman paras koululaitos. Meillä on maailman parhaat kätilöt, sairaan hoitajat ja lääkärit. Meillä on lähes kaikki maailman parasta.

Mistähän tämä käsitys johtuu? Jotenkin minusta tuntuu, että se johtuu realismin puutteesta ja huonosta kansallisesta itsetunnostamme. Se saa meidät vänkäämään itseämme maailman parhaaksi lähes kaikessa, mitä ei voida minkäänlaisilla mittareilla todeta. Aivan realistisia eivät ole edes Pisa-tutkimuksetkaan, sillä tosiasiassa nuo mittarit eivät oikeasti mittaa minkään laitoksen yleispätevyyttä, vaan joidenkin yksilöiden pärjäämistä tietyissä tehtävissä. Tässäkin Suomi alkaa menettää sijoitustaan, joten eiköhän tässäkin käy niin, että vähän kerrassaan meidän tulee ottaa hattu kauniisti käteen ja myöntää, että vähän yskii myös tämä kone. 

 Kuva: http://leenasalmela.fi/leenan-pilapiirrokset/

Suomalaisten uskosta omaan ylivertaisuuteen kärsii juuri Suomi. Ulkomaalaisille on jokseenkin samantekevää, mitä me itse itsestämme ajattelemme, mutta esimerkiksi työvoimapulaamme lisää se, että me epäilemme vaikkapa ulkomaalaisten pätevyyttä jollakin ammattialalla. Jos kielitaito on este, se on kyllä ymmärrettävää, mutta näin ei ole useinkaan kaikissa tehtävissä. Uskon, että kielikoe on ihan paikallaan silloin, kun työ sitä vaatii, mutta luulen, että on vähintään hätävarjelun liioittelua, jos esimerkiksi lääkärin täytyy erikseen pätevöityä suomalaisten hoitoon. Kyllä ulkomaalainen lääkäri on varmasti yhtä pätevä kuin kotimainenkin lääkäri. Ei yliopiston professorinkaan tarvitsisi olla kadunlakaisijana, jos me suomalaiset osaisimme arvostaa hänen ammattitaitoaan. Yleensä ulkomaalaiset ovat yhtä päteviä kuin suomalaisetkin. Me suomalaiset olemme vain itserakkaita kuvitellessamme, että meillä on maailman parhaat kätilöt tai maailman rehellisimmät poliisit. 

 Kuva: "http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tassako-suomen-brandi-vertaa-tyoryhman-tuloksia-ja-brandigurun-nakemyksia/" 

Kaikkialla maailmassa on synnytetty ihan turvallisesti ja aarnioita näyttää löytyvän myös täältä.

Kun suomalainen suorittaa jonkin tutkinnon ulkomailla, ei hän ihan samoja vaikeuksia kohtaa kuin ulkomaalainen saman tutkinnon suorittanut, joka johtuu tietysti paljon kielitaidostakin, mutta siihen sitten saa varautua, että suomalaisen tutkinnon kanssa samaan kastiin sitä ei rinnasteta. Suomessa muodollinen pätevyys ohittaa aina oikean pätevyyden jopa koomisuuteen asti.

Kun nyt olen jo ihan pätevä olemaan eläkkeellä, voin sanoa, että en ainakaan enää pelkää oman paikkani puolesta, vaikka kerronkin tämän esimerkin. Kun olin nuorena miehenä ammattikoulussa opettajana, sain olla kokonaisen vuoden tässä tehtävässä, mutta sitten oli paikka pantava auki, koska minulta puuttui tuo muodollinen pätevyys. Keskustelin asiasta muutamien kollegoitteni ja koulun rehtorin kanssa, ja kaikki valistivat minua, että älä hätäile, jos ei tule yhtään pätevyyden täyttävää hakijaa, paikka on sinun. Tuli yksi, joten minä jouduin hakemaan itselleni uuden paikan. Komiikka sisältyikin nyt siihen, että vaikka minulta puutui tuo silloinen pätevyys ammattikoulun opettajaksi, pääsin kuitenkin opettajaksi tuohon laitokseen, joka silloin koulutti ammattikoulun opettajia. Sellaista se on! Taisi olla oikeassa eräs ammattikouluaikainen opettajakollegani, sanoessaan: ”Itse ovat itselleen sen pätevyyden antaneet.” Tällaisia itsensä pätevöittäjiä on varmasti Suomi pullollaan!

Ehkä räikeämpikin esimerkki löytyy ihan omasta perheestä sekin. Vaimoni suoritti koulutuksen Cambridgen yliopistossa Englannissa. Suomessa tuo tutkinto ei anna kelpoisuutta mihinkään virkaan. Tuo yliopisto on kyllä maailmalla huomattavasti arvostetumpi kuin yksikään suomalainen oppilaitos, mutta kun ei ole väittänyt olevansa maailman paras, niin kaipa se on vain hyväksyttävä.

Ihan varma en nyt ole suomalaisten oppilaitoksien tasosta, mutta jotenkin tuntuu, että sadan parhaan joukkoon ei niistä mahdu yksikään. Suomalaisten ”suuruudenhulluus” ruokkii kovasti meidän työvoimapulaamme.

Suosittelisin kaikilla aloilla näyttötutkinnon käyttöönottoa ja etenkin opettajille ennen valintaa jonkinasteista opetusnäyttöä. Saattaisi käydä niin, että monet muodollisesti pätevät häviäisivät päteville. Näin ainakin ammattikouluissa, joilla ammatillinen pätevyys on kaiken muun edellä.