lauantai 17. lokakuuta 2015

Voi että mua närästää


En todellakaan puolustele kaikkia pakolaisten tekoja, vaikka näiden pakolaisten suurimpia puolestapuhujia ehkä olenkin. Ei minulla ole mitään tietoa, mitkä ovat juuret esimerkiksi Oulun pakolaiskeskuksen ruokailusta aiheutuneessa mielenosoituksessa. Uskon, jopa ihan kokemuksestanikin tiedän, että eivät he kaikki ole mitään enkeleitä, kuten eräs ystäväni kirjoitti facebookissa. Ihan itse olen kuitenkin päätellyt, että joku rasistisesti ajatteleva on ainakin rohkaissut näitä ihmisiä kapinoimaan tietäen hyvin, että moisesta tempauksesta koko rasistinen Suomi saa vettä myllyynsä.

  
En siis hyväksy tuota mielenosoitusta, mutta ymmärrän sitä jotenkin. Ymmärrän toki kuinka kauhealta se voi tuntua, kun lähes mautonta maitopohjaista perunasoppaa tyrkytetään ihmiselle, joka on tottunut syömään vahvasti maustettua riisiä. Kyllä se opettelua vaatii, mutta ei ole luultavasti ihan oikea nälkä ollutkaan, kun mokomasta narisevat. Mutta kuten sanoin, tuskin tekivät sitä omasta aloitteestaan. Onpahan nyt suomalainen media taas saanut moneksi päiväksi aiheita, kun meillä muuten menee niin hyvin. Edes sotaa ei ole lähiaikoina odotettavissa, ellei Putin närkästy suomalaisten itsenäisyydestä.

Kuulin, että myös ”rahanpyyntöruno” on aiheutunut jonkin nuoren pojan tokaisusta ”antakaa meille rahaa, niin tehdään omaa ruokaa”. No ei tietenkään kukaan tosissaan usko, että kellään suomalaisella olisi rahanantovelvollisuutta, mutta ehkäpä minäkin olisin hermostunut rasistisen lauman riehumisesta. Kun ex-oululainen olen, niin tiedän, että siellä linja-autoaseman kulmilla niitä rahan pyytäjiä on ihan omasta takaa.

Ei ole ainoastaan ulkomaalainen vahvasti maustettu ruoka, joka minua närästää. Ei myöskään se, että maahanmuuttajat ovat sortuneet pikkumaiseen mokaukseen, joka nimenomaan sotaa käyneessä Suomessa ärsyttää. Kyllä minua närästää myös suomalaisen median hehkuttaminen asioilla, joissa ei oikeasti ole mitään kertomista. Eivät edes maahanmuuttajat pärjää näissä paljon puhutuissa raiskauksissakaan suomalaisille. Vain onko se niin, että suomalainen saa raiskata suomalaisen, mutta ulkomaalaisella siihen ei ole oikeutta? Oikeasti siihen ei tietenkään ole kenelläkään oikeutta, mutta suomalaisten tekeminä nuo asiat harvemmin päätyvät oikeuteen, puhumattakaan lehdistöstä. Linja-autoaseman kulmilla pörräävät suomalaiset rahanpyytäjät ovat huomattavasti isompi ongelma kuin koko pakolaisten joukko.

Minulla on tapana asettaa itseni ulkomaalaisten asemaan aina silloin, kun kuulen jonkun esittävän ulkomaalaisvastaisia tai rasistisia mielipiteitä. Minulla on siihen jo jonkinlaista kontekstia, kun olen tämän Suomen rajan ylittänyt useammin kuin kerran. Pakolaisen osassakin olen joutunut olemaan. Tuntuu tietysti liioitellulta, jos väitän, että tiedän miltä tuntuu, kun itse olin silloin vielä vauva. Muistan kuitenkin vanhempieni kertomuksia ihmisistä, jotka pyysivät perunankuoria syödäkseen. Kaipa sodan jälkeen Suomessakin opittiin, että kaikki mikä on ruuaksi tarkoitettu, myös ruokaa on ja sen voi syödä. Ehkä pakolaiset eivät vielä ole sitä oppineet, mutta voin vakuuttaa, että kokonaan vieraissa kulttuureissa on opittu hieman erilaisiin ruokiin kuin täällä Suomessa.

Molempia näkemyksiä siis ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä, että jopa suomalaiset tappelevat keskenään näistä rasistisista syistä. En myöskään ymmärrä, että seurauksista välittämättä media lietsoo rasismille myönteistä kantaa.

Ehkäpä on niin, että kovasti raflaava otsikko lisää lehtien myyntiä, vaikka toki mediakin tietää, että rasisteja on Suomessa suhteellisen vähän. Jos he kaikki ostavat iltapäivälehden, se saattaa olla jopa levikin lisäys ”keltaiselle” lehdistölle.

Rasistien joukko on pieni mutta äänekäs. Tosiasia lienee se, että Suomen mahanmuuttopolitiikka on sekä inhimillinen että kansainvälisten sopimusten mukainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti