Vihreä Ville

Kaikille puoluejohtajille yhteistä taitaa olla kokemattomuus varsinaisessa elämässä ja varsinkin työelämässä. Pari poikkeusta toki löytyy, mutta näihin poikkeuksiin ei voida lukea ainakaan Vihreiden Ville Niinistöä, joka on hyvin vihreä paitsi politiikassa, niin myös työelämässä. Näin minä ainakin näen asian, sillä ainoastaan täydellinen tietämättömyys voi antaa ihmiselle jopa ylimielisyyttä hipovan varmuuden.

Luonto- ja ympäristöarvoja pidetään vihreinä arvoina ja varmaan ne sitä ovatkin. Jotenkin kummalliselta tuntuu kuitenkin, kun joku puolue ja puoluejohtaja ovat ottaneet keppihevosekseen ydinvoiman. Se on tietysti ymmärrettävää, sillä onhan kyseessä ympäristöystävällisin vaihtoehto vielä kyseeseen tulevista energialähteistä. Se ei vaan mene niin kuin sen järjen mukaan pitäisi mennä. Niinistö nimittäin vastustaa ydinvoimaa, vaikka oletettavaa olisi, että hän suosisi ydinvoimaa ja vastustaisi ympäristöä rumentavia tuulihärveleitä, joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä energian tuoton kannalta. Yhteistä näiden kahden vasenta laitaa kulkevan puoluejohtajan välillä onkin se, että pääsääntöisesti he vastustavat kaikkea mikä liikkuu. Ja jos joku ei liiku, sitä vastustetaan siksi että se ei liiku.

Kun vihreä liike vielä 60-luvulla oli todella vihreä, minäkin kannatin sitä. Silloin hehkuteltiin, että liikettä ei koskaan organisoida poliittiseksi puolueeksi, mutta kuinkas kävikään. Vihreä liike keräsi väkeä yli puoluerajojen ja näin olisi saanut olla. Kun puolueen ensimmäistä puheenjohtajaa, nöyrää ja asiallista Kalle Könkkölää vertaa nykyiseen puheenjohtajaan Ville Niinistöön, niin ihmetellä täytyy, mihin on tultu. Voi olla että puolue on mennyt eteenpäin, mutta aate on ottanut reilusti askeleita taaksepäin. 

 Kuvakaappaus. Kuva: Kaleva

En tunne Ville Niinistöä, joten on aika vaikea tehdä todella puolueetonta analyysia miehestä, mutta mielipiteen toki voin muodostaa median antaman kuvan perusteella. Kyllä media on ainakin minulle antanut kuvan ylimielisestä omaan agendaansa uskovasta miehestä, jota ei kiinnosta totuus eikä toisten mielipiteet. Saattaa olla, että miehen oma osaaminen on varsin vähäistä, mutta se on vain mielikuva, jonka julkisuus on synnyttänyt minun suppeissa aivoissani. Ihan hyvä saattaa Ville olla vaikkapa veneen veistäjänä - mistä sitä voi koskaan tietää.

Nyt sitten tuli se tenkkapoo, kun pitäisi löytää jotain positiivista sanottavaa tuntemattomasta miehestä. Tilanne on täysin sama kuin muitakin faktoja etsiessäni. Lähes pakko on turvautua median antamaan kuvaan. Positiivisinta on ehkä se, että setä on kovasti fiksu mies, eikä Villekään aivan hassummalta näytä. Sellaista se on, ulkonäkö voi johtaa harhaan, mutta saattaahan Ville ihan aidosti olla fiksu mies. Kaikki tuo hörhöily ns. vihreän politiikan syöväreissä voi olla vain äänien keräämistä asioilla, joita hän uskoo kansan kannattavan.

Kovasti lyhyeksi jäi tämä juttu Vihreiden puheenjohtajasta, sillä kun ei puolue osittain hyvästä aatteesta huolimatta oikein ole sytyttänyt, on puoluejohtajakin jäänyt vähän etäiseksi. Mielipiteitä voi tietysti muodostaa median perusteellakin, mutta ilman syvällisempää tuntemusta ne eivät välttämättä pidä yhtä totuuden kanssa. Niin monesti olen kuitenkin tähdentänyt, että kun kyse on blogista, on kyse myöskin mielipidekirjoituksesta melkein samaan tapaan kuin monessa kolumnissakin.

Minun mielipiteeni Ville Niinistöstä on nyt tämä, mutta toki Ville itse sitä voi muokata.